maanantai 30. toukokuuta 2011

Hengen ja ruumiin ravintoa Ympäristölounaalla


Lammin biologisen aseman Ympäristötutkimuksen Säätiö järjesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ympäristölounaan 23.5.2011. Tilaisuuden tarkoitus oli jakaa ympäristötietoutta ja samalla esitellä nuorta säätiötä ja sen toimintaa. Säätiön tunnetuksi tekeminen on tärkeää koska hiljattain toimintansa aloittanut yleishyödyllinen säätiö tarvitsee varoja pääomansa lisäämiseksi. Pääoman tuotolla, joka on vielä pieni, toiminnasta saatavalla tuotolla sekä lahjoitusvaroilla säätiö rahoittaa Lammin biologisella asemalla tehtävää ympäristötutkimusta.

Säätiön hallituksen pj Timo Kärkkäinen avasi tilaisuuden kertomalla säätiön vielä lyhyestä historiasta noin 40 hengen kutsuvierasyleisölle. Tämän jälkeen Suomen europarlamenttiedustaja ja säätiön hallituksen varapuheenjohtaja Sirpa Pietikäinen jatkoi esitelmöimällä aiheesta ”Mistä ympäristöhaasteissa on kyse?”. Esityksessään hän käsitteli maailmanlaajuisia ympäristöhaasteita, joista monet ovat jo selkeitä ongelmia, kuten monimuotoisuuden häviäminen, ilmastonmuutos, metsäkato, aavikoituminen, pula puhtaasta juomavedestä jne. (esitelmä löytyy kokonaisuudessaan säätiön sivuilta). Lääkkeenä Pietikäinen tarjosi ekomodernisaatiota ja resurssitehokasta yhteiskuntaa, jossa myös esim. luonnon monimuotoisuus, maaperän ja vesistöjen hyvinvointi, puhdas ilma ja ekosysteemipalvelutkin käsitetään resursseina. Vähemmällä resurssien käytöllä pitää tulevaisuudessa saavuttaa enemmän ja vuoteen 2050 mennessä kaikki energia pitää tuottaa uusiutuvista lähteistä ja olla samalla energiatehokkaita. Toteutuakseen visio tarvitsee eri politiikkalohkojen koherenssia; tutkimusta, rahoitusmekanismeja , maatalouspolitiikka jne. Ympäristövaikutukset pitäisi hänen mukaansa sisällyttää tulevaisuudessa yhtiöiden tulokseen siten, että toiminnan vahingollisuus ympäristölle voisi painaa muuten voitollisen yrityksen tuloksen negatiiviseksi ja päinvastoin. Samoin ympäristölle riskialtis toiminta nostaisi toimijalle annettavan luoton korkoa.

Äskettäin Crafoord-palkinnon- ns. pikku-Nobelin – vastaanottaneen akatemiaprofessori Ilkka Hanskin esitelmä keskittyi luonnon monimuotoisuuteen ja sen säilyttämiseen tulevaisuudessa. Esitys oli otsikoitu ”Luonnon monimuotoisuus – tavoitteet ja mahdollisuudet kohti vuotta 2020”. Esitelmässään Hanski esitteli mm. ehdotuksensa, jolla päästäisiin ’kustannustehokkaasti’ kansainvälisen Nagoyan biodiversiteettisopimuksen mukaiseen suojelualuetavoitteeseen. Ehdotuksen mukaan voitaisiin perustaa ns. monikäyttöalueita, joiden osuus olisi kolmannes maamme pinta-alasta ja tästä kolmanneksesta kolmannes olisi varsinaisia suojelualueita. Menetelmän etu olisi se, että näin luonnonsuojelualueet olisivat suhteellisen lähellä toisiaan, mikä mahdollistaisi useiden eliölajien siirtymisen alueiden välillä ja edesauttaisi lajien selviämistä. Esimerkkinä hän mainitsi Evon alueen Hämeessä, joka on vielä suhteellisen suuri ja yhtenäinen metsäalue eteläisen Suomen mittapuun mukaan, ja jo ennestään varsin monipuolisessa käytössä. Alue voisi tulevaisuudessa olla myös viralliselta statukseltaan tällainen monikäyttöalue eriasteisesti suojeltuine alueineen ja niitä ympäröivine muussa käytössä olevine alueineen. Hanski toivoi myös jokaiselta kansalaiselta biodiversiteettitekoja samaan tapaan kuin jo nyt useat tekevät ekotekoja kierrättämällä ja ostovalinnoillaan. Biodiversiteettiteko voisi olla vaikkapa oman kotipihansa hoitaminen tai hoitamattajättäminen siten, että piha on mahdollisimman monelle eliölajille suotuisa elinympäristö. Saman asuinalueen ’biodiversiteetipihat’ muodostaisivat verkoston, josta jopa monet uhanalaiset lajit hyötyisivät.

Tilaisuuden asiaosuus päättyi säätiön apurahojen jakoon. Keskustelua jatkettiin ravintola Iso Huvilan maukkaan lounaan ääressä. Järjestäjän edustajana pidin tilaisuutta onnistuneena ja toivon, että yleisö oli kanssani samaa mieltä. Mielestäni tilaisuus täytti tehtävänsä ja sen tähden Ympäristölounaasta on syytä tehdä perinne.

Janne Sundell
Säätiön asiamies

torstai 28. huhtikuuta 2011

Pohjavesi – maaperän luonnonvara


Pohjavesi, jonka käyttöön Suomen vedenhankinta pitkälti perustuu, tarjoaa mielenkiintoisen ja haastavan tutkimuskohteen, sillä pohjavesi virtaa maaperässä useimmiten meille näkymättömänä. Lähteiden kohdalla voimme havaita kuinka pohjavesi purkautuu maanpinnalle. Puhdas pohjavesi on äärimmäisen tärkeä luonnonvara, jota meidän tulee pyrkiä suojelemaan ja estämään omasta toiminnastamme aiheutuvia riskejä.

Kaikki lähti liikkeelle ajatuksesta, mitä ja miten voisinkaan tutkia kotiseutuni pohjavesiä. Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen yliopistonlehtori Olli Ruth ja Lammin biologisen aseman professori Lauri Arvola saivat minut vakuutetuksi, että kannattaa tehdä gradu Lammin lähialueen pohjaveden laatuun liittyvistä kysymyksistä. Aihe laajeni lopulta käsittelemään alueen pohjaveden laatuun vaikuttavia tekijöitä. Aikaisemman tutkimusaineiston pohjalta ja omien intressien pohjalta päädyin 36 tutkimuspisteeseen, jotka ovat kaikki lähteitä. Kesällä 2009 vietin lukuisia kesäiltoja autoillessa Lammin lähiympäristössä etsien välillä epätoivoisestikin sopivia lähteitä, joista voisin tutkia pohjaveden laadullista tilaa. Viimein loppukesästä 2009 oli vuorossa aineiston kerääminen, lukuisia lähdevesinäytteitä eri kemiallisia analyysejä varten. Kun näytteet oli kerätty, alkoi kiivas laboratorio työskentely, rinnakkaisia näytteitä, vertailunäytteitä ja siis satoja koeputkia pohjavettä. Muutaman kuukauden tuskailun ja kovan työn jälkeen pystyin kävelemään ulos labrasta tulokset kädessä ja tyytyväisin mielin. Niin, enää pitäisi analysoida aineisto ja kirjoittaa gradu! Talvi 2009/2010 tuli ja meni, samoin kesä 2010. Syksyllä 2010 työ alkoi olla siinä pisteessä, että mieleeni tuli viimein ajatus, kyllä tämä tästä valmistuu. Nyt keväällä 2011 voinkin sitten kerrata mitä on tullut tehtyä ja mitä voin kertoa Lammin lähialueen pohjaveden laadusta ja siihen selvimmin vaikuttavista tekijöistä.

Tutkimuspisteet sijaitsevat Lammin, Hauhon, Hämeenkosken, Janakkalan, Asikkalan ja Tuuloksen alueilla. Tutkimuksessa pohjavesistä määritettiin yleisimmät kationit ja anionit, 10 hivenmetallia ja ravinteita. Tutkimuksessa on tarkastelu erilaisten ympäristömuuttujien vaikutusta pohjaveden laatuun, erityisesti on keskitytty maaperän, kallioperän ja maankäytön vaikutuksiin. Alueen pohjavesi on tutkimuksen mukaan laadultaan varsin hyvää ja yleensä käyttökelpoista pohjavettä. Laadun kannalta eniten ongelmia aiheutuvat ravinteet, mangaani ja rauta. Rauta ja mangaani ovat Hämeessä yleisimmät pohjaveden laatua heikentävät luonnolliset tekijät, eli niiden korkeat pitoisuudet aiheutuvat luontaisista maaperän geokemiallisista olosuhteista. Korkeat ravinnepitoisuudet painottuvat viljelyalueiden läheisyyteen, joten lannoitus osaltaan saattaa aiheuttaa ongelmia pohjaveden kannalta. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että maaperä vaikuttaa merkittävästi pohjaveden laatuun, erityisesti hienoaineksen määrällä on suuri merkitys veden kemiaan. Kallioperän vaikutus tutkimusalueen pohjavesiin puolestaan näyttää olevan hyvin vähäinen. Maankäyttö vaikuttaa pohjaveden laatuun, etenkin tarkasteltaessa ihmistoiminnan vaikutuksia, eli tiealueiden ja rakennettujen alueiden vaikutusta. Toisaalta ihmistoiminnan vaikutus tässä mittakaavassa vaikuttaa kuitenkin varsin vähäiseltä eikä nykyisellään aiheuta uhkaa pohjaveden laadulle. Selvimmin ihmistoimintaa indikoivat kloridi, sulfaatti, kupari ja sinkki, vaikka etenkin kuparin ja sinkin kohdalla pitoisuudet ovat hyvin alhaiset. Kymmenen vuoden aikana pohjaveden laadussa ei yleisesti ottaen ole tapahtunut suuria muutoksia, mutta muutamissa näytepisteissä eri aineiden pitoisuudet ovat nousseet tai laskeneet selvästi.

Tutkimusalueen pohjavesien laatu on kokonaisuudessaan hyvä, ongelmia saattaa aiheuttaa korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet, sekä maatalousalueiden lähellä ravinteet. Lähteet tulisi säilyttää mahdollisimman luonnontilaisina, jolloin veden laatu pysyy hyvänä. Lähdeympäristöt kannattaa säilyttää luonnontilaisina ja yrittää muutenkin estää pohjavedelle aiheutuvia riskejä alueilla, joilla on erityisen hyvät pohjavesimuodostumat. Haluan kiittää Lammin biologisen aseman Ympäristön tutkimuksen säätiötä työni tukemisesta. 

Timo Friman

Timo Friman on saanut säätiön apurahan Pro Gradu -tutkielmaansa "Lähdepohjavesien laatu ja siihen vaikuttavat tekijät Kanta-Hämeessä"

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Sisäsiitos pienen populaation ongelmana

Elinympäristön tuhoutuminen on suurin uhkatekijä monelle lajille. Ihmistoiminta kuten metsänhakkuut ja rakentaminen muuttavat tai jopa tuhoavat ympäröivää luontoa, mutta myös ihmistoiminnan puute, kuten esimerkiksi niittyjen hoidon loppuminen voi johtaa ympäristön muuttumiseen. Kun sopivaa elinympäristöä on yhä vähemmän jäljellä, se on samalla yleensä huonompilaatuista ja pirstoutunut pienemmiksi alueiksi, jotka voivat sijaita hyvinkin kaukana toisistaan. Elinympäristön muutoksen seurauksena useat lajit eivät enää menesty alkuperäisellä alueella yhtä hyvin kuin aikaisemmin.

Kun sopivaa elinympäristöä on vähemmän jäljellä, siellä eläviä lajeja on yhä vähemmän ja lajien populaatiokoko on pienempi. Pienentynyt populaatiokoko on uhkatekijä, sillä se suurentaa populaation häviämisriskiä. Pieni populaatio voi hävitä jopa sattumalta esimerkiksi maastopalon tai myrskyn seurauksena. Sattuman lisäksi myös pienessä populaatiossa tapahtuvat muutokset kuten kasvava sisäsiittoisuus altistavat sen häviämiselle. Yhden populaation häviäminen ei välttämättä uhkaa koko lajia, jos lajista on useita suuria populaatioita jäljellä. Uhanalaisilla lajeilla on kuitenkin usein jäljellä enää yksi tai muutama populaatio, joten yhdenkin populaation häviäminen voi olla haitallista lajin tulevaisuuden kannalta.

Pienessä ja eristyneessä populaatiossa sisäsiitos eli sukulaisten välinen lisääntyminen kasvaa ajan myötä. Sisäsiitoksella on monia haitallisia vaikutuksia, jotka vaihtelevat lajeittain. Vaikutukset näkyvät erityisesti yksilönkehityksen varhaisessa vaiheessa esimerkiksi alkioiden suurempana kuolleisuutena tai siementen heikentyneenä itävyytenä. Täysikasvuisissa yksilöissä sisäsiitos heikentää hedelmällisyyttä ja lisääntymismenestystä. Sisäsiitoksen haitallisia vaikutuksia kutsutaan yhdessä sisäsiitosheikkoudeksi. Sisäsiitosheikkous vaikuttaa lopulta koko populaatioon, joka voi sisäsiitoksen seurauksena pienentyä edelleen.

Koska sisäsiitos on tyypillistä pienille populaatioille ja se on haitallista, on sen huomioiminen tärkeää uhanalaisten lajien suojelussa. Eläintarhoissa sisäsiitoksen välttäminen on yleistä ja siihen pyritään vaihtamalla eläimiä tarhojen välillä ja pitämällä kirjaa eläinten sukulaisuudesta, jotta eläinten lisääntymistä suunniteltaessa voidaan välttää lähisukulaisten välistä pariutumista. Uhanalaisten lajien säilymistä voidaan edesauttaa pitämällä yksilömäärä mahdollisimman suurena ja sisäsiitos mahdollisimman vähäisenä sekä turvaamalla useiden populaatioiden selviytyminen.

Pro gradu –työni ”Täpläverkkoperhosen (Melitaea cinxia) kelpoisuus ja sisäsiitosheikkous Ahvenanmaalla ja Pikku-Tytärsaaressa” on osa akatemiaprofessori Ilkka Hanskin pitkäaikaista täpläverkkoperhostutkimusta, jota tehdään Helsingin yliopiston Metapopulaatiobiologian tutkimusryhmässä Viikissä ja Lammin biologisella asemalla. Työssäni vertaan sisäsiitoksen vaikutuksia näissä kahdessa erilaisessa populaatiossa. Ahvenanmaan populaatio on suuri ja sisäsiitoksen tiedetään muun muassa alentavan munien kuoriutumisprosenttia. Pikku-Tytärsaaren populaatio on sen sijaan pieni ja eristynyt, joten populaatio on luultavasti sisäsiittoinen. Minulla oli käytettävissäni molemmista populaatioista peräisin olevia perhosia, joita risteytin joko sisarustensa kanssa tai sellaisten yksilöiden kanssa, jotka eivät olleet toisilleen sukua. Tulosteni mukaan Pikku-Tytärsaaren populaatiossa perhosten lisääntymismenestys ja jälkeläisten selviytyminen ovat huomattavasti heikompia kuin Ahvenanmaan populaatiossa. Pikku-Tytärsaaren pieni ja kauan eristyksissä ollut populaatio kärsii sisäsiittoisuudesta ja tulokset viittaavat siihen, että monet haitalliset geenimuodot ovat runsastuneet tässä populaatiossa vallitseviksi. Tulokseni on osoitus sisäsiittoisuuden haitallisuudesta pienissä populaatioissa ja niistä geneettisistä uhkatekijöistä, jotka vaarantavat pienten, eristyksiin jääneiden populaatioiden elinvoimaisuuden.

Malla Kirjokangas

Malla Kirjokangas on saanut säätiön apurahan Pro Gradu -tutkielmaansa "Täpläverkkoperhosen sisäsiitosheikkous"
 

Metsien sertifiointi ja metsäluonnon monimuotoisuus

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan UPM on siirtymässä FSC-sertifioinnin piiriin. Tämä on hyvä uutinen. Samalla on kuitenkin syytä kysyä, miten tehokkaasti FSC-sertifiointi vähentää metsäluonnon köyhtymistä.

YK:n biodiversiteettikokouksessa Nagoyassa lokakuussa 2010 sovittiin mittavista suojelutavoitteista vuoteen 2020 mennessä. Nagoyan päätösten mukaan jonkinasteisen suojelun piiriin tavoitellaan 17 prosenttia maa-alueiden pinta-alasta ja 10 prosenttia rannikko- ja merialueista. Näissä luvuissa ovat tietysti mukana kansallispuistot ja muut viralliset suojelualueet. Etelä-Suomen metsäluonnon osalta kansallispuistoilla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä, koska metsien pinta-ala on niissä vähäinen. Ylipäätään on valitettavaa, jos Nagoyan tavoite kuitataan Suomessa Lapin suojelualueilla. Ne eivät turvaa edustavasti Suomen luonnon säilymistä. Suojelualueiden edustavuus ja maantieteellinen kattavuus ovat kuitenkin osa Nagoyan sopimusta.

Suojelun kannalta FSC-sertifioinnin merkittävin vaatimus on jättää 5 prosenttia sertifioidusta metsämaasta metsätalouden ulkopuolelle. Tämä näyttää paremmalta paperilla kuin mitä se on todellisuudessa. FSC-sertifioidussa metsässä 5 prosentin suojeluosuuteen voidaan laskea kaikki vähäisetkin laikut, jotka on jätetty metsätalouden ulkopuolelle FSC-standardin indikaattoreiden toteuttamiseksi. Käytännössä 5 prosenttia saadaan kokoon sellaisista paloista, joilla ei ole ratkaisevaa merkitystä suojelulle.

Miten FSC-standardin edellyttämä 5 prosentin suojeluosuus sitten pitäisi toteuttaa? Minusta yksinkertaisin, läpinäkyvin ja suojelun kannalta paras lähtökohta olisi, että tuo 5 prosenttia valitaan vain ja ainoastaan suojeluvaikutuksen maksimoimiseksi. Toisin sanoen, 5 prosenttia saa sijaita yhtenä tai useampana alueena missä tahansa sertifioidulla metsäalueella, ja valinnan suorittaa, tavalla tai toisella, standardia valvova riippumaton taho. 

Käytännössä suojeluun tietysti valittaisiin mahdollisimman luonnontilaisen kaltainen ja yleensä runsaspuustoinen osa sertifioitua metsää. Suojeluun valittavat alueet olisivat pääsääntöisesti 10 ha kokoisia tai suurempia. Tämän kokoiset metsiköt ovat niin isoja, että ne säilyttävät monien lajien paikalliskantoja vuosiksi eteenpäin. Tosin tällaisia metsiköitä tulee olla riittävän paljon, jotta niihin ei jäisi loukkuun eristyneitä populaatioita, vaan lajien elinvoimaisuus säilyisi alueellisella tasolla. Tämän saavuttamiseksi metsätalouden ulkopuolelle jäävän metsämaan osuus tulisi nostaa 10 prosenttiin. 

Minä olen hahmotellut toisaalla lähestymistapaa, missä koko maasta rajataan 30 prosenttia monikäyttöalueiksi, joiden alueella metsätalouden ulkopuolelle jätetään 30 prosenttia pinta-alasta (Hanski, I. 2011. Habitat loss, the dynamics of biodiversity and a perspective on conservation. Ambio 40: 248-255). Jos monikäyttöalueet kattavat 30 prosenttia koko pinta-alasta, näin saataisiin noin 10 prosentin kokonaissuojeluaste ekologisesti ja taloudellisesti kustannustehokkaalla tavalla. Näin olisimme ottaneet merkittävän askeleen kohti tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. 


perjantai 4. helmikuuta 2011

Stipendiaatin käytännön näkökulmaa ympäristöntutkimukseen


4.8.2010 oli synkkä ja myrskyinen yö, kirjaimellisesti. Kello näytti kahta yöllä, tähystin kontallani veneen keulassa taskulampun avulla mahdollisia matalikkoja ja kiviä. Veeraksi nimetty myrsky teki tuloaan, massiiviset tummat pilvet vyöryivät Vanajanselän horisontin yli. Professori Lauri Arvola ajoi venettä rantaa kohti niin nopeasti kuin suinkin huonolta näkyvyydeltä kykeni. Rantaan oli vielä matkaa ja peikko nimeltä Pelko alkoi nostaa päätään. Miten me tähän tilanteeseen olemme joutuneet?

Kaikki alkoi maaliskuussa 2010. Olin Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston järjestämällä talvilimnologian kurssilla Lammin biologisella asemalla. Kurssin vetäjinä toimivat professori Lauri Arvola ja professori Kalevi Salonen. Pohdin kurssin aikana tulevan kesän suunnitelmia ja mahdollista Pro Gradun aihetta. Lauri Arvola tarjosi minulle tuolloin mahdollisuutta osallistua Vanajaveden tutkimukseen ja pienen mietinnän jälkeen löimme kättä päälle gradu-tutkielman tekemisestä. Kurssin loppuun mennessä gradun aihe ja tutkimusajankohta saatiin alustavasti lyötyä lukkoon. Tutkimuksen tavoitteena olisi selvittää kasviplanktonin merkitys päällysveden ravinnepitoisuuksien ajallisen ja alueellisen vaihtelun selittäjänä Vanajanselällä. Ajallista ja alueellista vaihtelevuutta tultaisiin vertailemaan yö- ja päiväsaikaan alku- ja loppukesällä. Tutkimus olisi osa YMLI/YMPANA tutkimusprojektia ja Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman Vanajavesitutkimushanketta.

Kesäaikana Vanajanselän tuotantotaso on korkea. Pitkän aikavälin tulokset osoittavat, että klorofylli a:n pitoisuudet ovat nousseet, vaikka pistekuormitus on samaan aikaan vähentynyt. Myös sinilevien määrät näyttävät kasvaneen. Ravinnesuhteet ovat ehkä muuttumassa sinileviä suosiviksi. Elokuun klorofyllipitoisuudeltaan järvi voidaan nykyisin luokitella erittäin reheväksi. Kesän 2009 tulokset viittaavat siihen, että epäorgaanisen typen pitoisuus vaihtelee myös alueellisesti. Alueellinen vaihtelu näyttäisi olevan suhteessa levämäärään. Vaikka järvi on olemassa olevien tietojen perusteella fosforirajoitteinen, epäorgaanisen typen pitoisuus vaihtelee ajallisesti ja alueellisesti selvästi. Tämä antaa mahdollisuuden tarkastella levien aineenvaihdunnan vaikutuksia ravinnepitoisuuksiin sekä alueellisessa että ajallisessa mittakaavassa.

Työn tarkastelukulma on tavanomaisesta poikkeava, koska yleensä ravinnepitoisuuksia käytetään selittämään levämäärissä havaittavia eroja eikä päinvastoin kuten tässä tutkimuksessa. Tutkimuksen tuloksilla on merkitystä myös arvioitaessa pistemäisen näytteenoton edustavuutta sekä vesimassojen sekoittumisen vaikutuksia levämääriin ja ravinnepitoisuuksiin sekä niiden alueelliseen ja ajalliseen vaihteluun.

Tutkimusaineisto kerättiin Vanajanselältä kesäkuussa ja elokuussa 2010, osin hyödynnetään jo 2009 vastaavilta ajanjaksoilta kerättyä aineistoa. Näytteet otettiin kaksi kertaa vuorokaudessa, yöllä pimeän jakson lopussa ja iltapäivällä tuottavan jakson loppuvaiheessa. Näin voidaan vertailla ravinnepitoisuuksien ja levämäärien vaihtelua yö- ja päiväsaikaan. Näytteenottoajankohdat valittiin siten, että toisaalta hajotustoiminta ja toisaalta ravinteiden otto ovat ehtineet tapahtua maksimaalisesti ennen näytteidenottoa. Kasviplanktonnäytteitä otettiin eri pisteistä, jotka sijaitsevat tasaisin välein (noin 1-1,5 km etäisyydellä toisistaan) kattaen koko Vanajanselän alueen. Näytteenottosyvyys on 0-1m pinnasta. Kasviplanktoneista määritettiin mikroskoopilla yleisimmät lajiryhmät sekä laskettiin niiden solumäärä ja biomassa. Ravinnenäytteet otettiin vastaavista vesinäytteistä ja analysoitiin laboratoriossa.

Elokuun näytteenotosta selvisimme hengissä. Taivas repesi juuri kun olimme saaneet veneen trailerin kyytiin. Vanajalta ajoimme salamoiden valaisemaa tietä takaisin Lammin biologiselle asemalle. Sain kasviplanktonnäytteet analysoitua lokakuun alkuun mennessä ja palasin suuren aineistomäärän kanssa takaisin Jyväskylään. Loppusyksy ja alkutalvi menivät sitten muiden opintojen kanssa hikoillessa ja nyt vuoden vaihduttua olisi tarkoitus sukeltaa uudestaan tutkimustulosten ihmeelliseen maailmaan. Tähän mennessä olen saanut apua monelta henkilöltä, varsinkin kesän aikana, joten olen suuren kiitoksen velkaa kaikille tutkimustyöhön osallistuneille ja henkistä tukea antaneille. Rahallisesta tuesta lämmin kiitos Lammin biologisen aseman Ympäristötutkimuksen Säätiölle.

Iita Puustinen

Iita Puustinen on saanut säätiön apurahan Pro Gradu -tutkielmaansa "Kasviplanktonin merkitys päällysveden ravinnepitoisuuksien ajallisen ja alueellisen vaihtelun selittäjänä Vanajanselällä"