Gradutyössäni tutkin
eloperäisen aineksen mikrobihajotusta neljässä eri Hämeenlinnalaisessa järvessä
kokeellisena laboratoriotyönä. Kokeessa testattiin ns. priming effect
(tehostusvaikutus) hypoteesia, jonka oletuksena oli että tuore, helposti
hajoava järviperäinen (autoktoninen) orgaaninen aines tehostaa vesien vanhan,
huonosti hajoavan valuma-alueelta peräisin olevan (alloktoninen) aineksen
hajotusta.
Koe aloitettiin
heinäkuun alussa 2013, jolloin otettiin vesinäytteet Pääjärvestä, Ormajärvestä,
Mekkojärvestä sekä Valkea-Kotisesta. Autoktonisena ogaanisen hiilen lähteenä
käytettiin Ormajärvestä kerätyn ahvenvidan (Potamogeton perfoliatus)
lehtiainesta. Kaupungissa asuvana nautin suuresti biologisen aseman
maaseudunrauhasta ja kesäisen luonnon vehreydestä ja monimuotoisuudesta.
Näytteenottopäivän sää oli mitä parhain veneellä souteluun.
Mikrobihajotuksen
tuotteena hapellisissa olosuhteissa syntyy hiilidioksidia, jonka muodostusta
mitattiin kaasukromatografilla (kuvassa). Näytteitä otettiin tietyin väliajoin
reilun viiden kuukauden ajalla. Koe alkoikin kesäisissä tunnelmissa ja päättyi
joulukuussa hienoisen lumipeitteen valkaistessa talvilevossa olevaa maisemaa. Lammin
biologisen aseman labrassa työt sujuivat todella mukavasti leppoisassa
ilmapiirissä, ja vaikka koneiden käsittelytaitoni oli vasta-alkajan tasoa,
kaikki onnistui yllättävän hyvin, kiitos taitavien laboranttien avusta ja
ohjauksesta.
Monien laskennallisten
ja tilastollisten aineiston käsittelyjen jälkeen tämän kokeen tulokseksi
lyhykäisyydessään saatiin, että autoktonisen aineksen lisäys lisäsi bakteerien
hajotustoimintaa kaikissa vesinäytteissä. Runsasravinteisessa Mekkojärvessä oli
havaittavissa negatiivista tehostusvaikutusta, jolloin autoktonisen aineksen
lisäys vähensi alloktonisen aineksen hajotusta. Niukkaravinteisessa
Ormajärvessä hajotus oli tehokkainta, mutta missään järvivesinäytteessä ei
ollut havaittavissa positiivista oletushypoteesin mukaista tehostusvaikutusta.
Tähän oli todennäköisesti syynä se, että ahvenvitauutetta lisättiin näytteisiin
liian paljon, jolloin bakteerit saivat liian paljon hajotettavaa materiaalia
liian lyhyellä aikavälillä.
Haluan kiittää LBAYS:ia
stipendistä sekä Lammin biologisen aseman henkilökuntaa kaikesta avusta ja
hyvästä seurasta työni aikana.
Anna Lehtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti