Kesän aloittaminen toukokuun lopulla Lammin biologisella asemalla Pääjärven rannalla oli miellyttävä kokemus. Varsinkin kun olin lupautunut esittämään kaupungin tervehdyksen vuonna 2008 perustetun Ympäristötutkimuksen Säätiön järjestämällä Ympäristölounaalla. Kutsun tarkoitus oli jalo ja ylevä: Tukea erityisesti biologisella asemalla tehtävää ympäristötutkimusta. Hämeenlinnan kaupunki on ylpeä siitä, että sen alueella toimii maan suurin yliopistollinen kenttäasema. Jo 1950-luvun alkupuolella perustettu asema on tunnettu erityisesti vesiympäristöön liittyvistä tutkimuksistaan. Aivan aseman vieressä lainehtiva Pääjärvi taitaa olla yksi maailman tutkituimmista järvistä.
 |
| Tutkijat näytteenotossa Pääjärvellä |
Tätä pohtiessani mieleeni palautuivat lapsuuteni kesät 1950- ja 1960-luvuilla isäni lapsuusmaisemissa Lammilla. Näihin kesänviettoihin liittyi tietysti paljon uimista ja kalastusta Pääjärvessä. Eipä silloin nuorella pojalla ollut käsitystä siitä, miten arvokasta tietoa ja taitoa järven rannalle perustettu tutkimusasema tuottaa aikanaan maailmalle. Toinen henkilökohtainen kokemus ja tutustuminen aseman toimintaan osui työelämääni radio Hämeen toimittajana. Tuolloin sain aina silloin tällöin käydä kertomassa tutkimustuloksista radiomme kuuntelijoille ja olipa meillä yhtenä talvena yhdessä kokonainen luentosarja, jonka välitimme kansalaisopiston myötävaikutuksella maailmalle.
Aihe tämänkertaisella Ympäristölounaalla oli hyvin aikaan ja paikkaan sopiva: Sinivihreä maisemamme - maa- ja vesiekosysteemien vuorovaikutus. Tilaisuuden armoitettuna juontajana toimi järjestävän säätiön varapuheenjohtaja Sirpa Pietikäinen, joka lupsakkaalla tyylillään nivoi esitykset hyvin yhteen. Varsinaista teemaa lähestyivät omilla havainnollisilla ja asiantuntevilla esityksillään pääjohtaja Lea Kauppi, professori Lauri Arvola sekä stipendiaatti Sari Uusheimo, jonka esitystä referoitiin alustajan sairastumisen vuoksi. Esitykset saivat arvostettua vastakaikua laajassa kuulijakunnassa.
Omalta kohdaltani eniten pohdittavaa ja ajatuksia herättävää oli kuulla vesiensuojelullisten kosteikkojen merkityksestä järvien tilan kohentumisessa. On kustannustehokkaampaa pysäyttää ravinteet pelloille kuin poistaa niitä vesistöistä. Meillä pitää olla taitoa, intoa ja rohkeutta vaikuttaa ympäristön parhaaksi.
Kotiin palatessani pohdin vielä Hämeenlinnan kaupungin tämänvuotista teemavuotta - Luonto ja vesi. Miten osuvasti biologisella asemalla vastattiin tähän huutoon. Toivottavasti saamme mahdollisimman monet huolehtimaan entistä puhtaammista vesistöistämme ja nauttimaan ainutlaatuisesta luonnostamme.
Aarne Kauranen
maakuntaneuvos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti