Vuodenaikaisvaihtelun tutkimukset Pääjärvellä

Koekalastus jään alta

Saavuimme Lammille aurinkoisena marraskuun päivänä 2020. Tutustuttuamme asemaan ja henkilöstöön, lähdimme pidemmittä puheitta ottamaan järveltä näytteitä ja mittauksia ja näin alkoi harjoittelumme Lammilla. Tulimme Lammille keräämään aineistoja pro gradu -tutkimuksiimme aloittamalla tutkimusryhmäharjoittelun, joka kesti kuusi viikkoa. Tutkimustemme aiheet olivat melko erilaiset, kun toinen meistä tutki vuodenaikaisvaihtelun vaikutuksia ahvenen ja särjen elohopeapitoisuuksiin sekä biokertymään, ja toinen tutki vuodenaikaisvaihtelun vaikutuksia kalayhteisön rakenteeseen. Tästä huolimatta käytimme samaa aineistoa. Aineiston keräys ravintoverkkotutkimusta varten oli aloitettu jo maaliskuussa 2020, mutta me tulimme mukaan marraskuussa. Harjoittelun aikana pääsimme mukaan myös muihin työtehtäviin, kuten pohjaeläin- ja planktontutkimuksiin, ja opimme samalla paljon kaloista ja järven ekologiasta.

Koekalastus avovesikaudella

Vuodenaikaisvaihtelua tutkittiin koekalastamalla kuukausittain biologisen aseman viereisellä Pääjärvellä. Koekalastusta tehtiin avovesikaudella veneestä kätevästi muutamassa päivässä. Jäisenä aikana puolestaan verkkokalastus tapahtui jään alta, kesti viikkoja ja vei monta tuntia päivästä. Jotta saatiin tietoa vallitsevista oloista jokaisena kuukautena, järvestä mitattiin myös lämpötila, happipitoisuus ja valoisuus, sekä talvella jään paksuus ja lumen syvyys. Saimme myös käyttöömme Pääjärven pitkäaikaiseen seurantaan liittyviä fysikaalis-kemiallisia mittauksia jokaiselta kuukaudelta. Kalayhteisön rakenteen tutkimuksessa käytettiin tietoja jokaisesta pyydystetystä kalasta jokaisena kuukautena, kun puolestaan elohopeatutkimuksessa valittiin jokaiselta kuukaudelta pieni otanta särkiä ja ahvenia tutkittavaksi. Harjoittelun aikana olimme mukana koekalastuksissa, mutta suurin osa ajastamme Lammilla meni kalalaboratoriossa kalojen kudosnäytteiden keräämisessä.

Työnteko ei tuntunut työltä vaan ennemminkin lomalta. Poikkeuksena ehkä talviset kenttäpäivät lumimyrskyssä ja kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Työnteko oli leppoista, jossa myös huomaamattamme opimme paljon. Aikamme Lammilla meni nopeasti ja meillä oli niin mukavaa, että halusimme jatkaa työntekoa ja tulimmekin takaisin seuraavana vuonna vielä kolme kertaa alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti. Pääsim

me omien töidemme ohessa myös tutustumaan muunlaisiin tutkimustekniikoihin, kuten leikkimään vedenalaisella dronella ja kurkkaamaan mitä Pääjärven pinnan alta löytyy. Lammilaiset ottivat meidät hyvin vastaan ja opastivat töihin hyvillä mielin. Tunnelma oli kotoisa ja yhteisöllinen. Saimme asemalta käyttöömme myös monia työhömme tarvittavia laitteita ja tavaroita. 

Aineistonkeruun loputtua vetäydyimme kenttätehtävistä aineiston tallennukseen ja kirjoitustöihin. Gradumme valmistuivat ja saimme mielenkiintoisia tutkimustuloksia Pääjärven kalayhteisöstä, sekä ahvenen ja särjen elohopeapitoisuuksista ja biokertymästä:

Elohopeatutkimuksessa havaittiin vuodenajanvaihtelun vaikuttavan ahvenen ja särjen lihaksen elohopea määriin. Vuodenajanvaihtelun vaikutus oli selkeästi vahvempaa ahvenella, joka kerryttääkin enemmän elohopeaa syömällä kalaravintoa, kun taas särki suosii vähemmän elohopeaa sisältävää ravintoa. Pääjärvellä etenkin karike ja hiekka maistuivat särjelle. Molempien lajien elohopeamäärät olivat korkeimmat talvella kalojen nälkiintyessä ja keväällä ja alkukesällä kalojen kutuaikana. Alhaisimmat elohopeamäärät löytyivät syksyllä kasvukauden lopulla, mitä ennen kalat kasvoivat pituutta ja kerryttivät rasvavarastoja kesän suotuisissa ravinto- ja lämpötilaolosuhteissa, mikä vähensi kalojen lihaksessa olevan elohopean määrää.

Emmi Eerola ja Helene Laiho

LBAYS apurahan saajat vuonna 2021