Hengen ja ruumiin ravintoa Ympäristölounaalla

Lammin biologisen aseman Ympäristötutkimuksen Säätiö järjesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ympäristölounaan 23.5.2011. Tilaisuuden tarkoitus oli jakaa ympäristötietoutta ja samalla esitellä nuorta säätiötä ja sen toimintaa. Säätiön tunnetuksi tekeminen on tärkeää koska hiljattain toimintansa aloittanut yleishyödyllinen säätiö tarvitsee varoja pääomansa lisäämiseksi. Pääoman tuotolla, joka on vielä pieni, toiminnasta saatavalla tuotolla sekä lahjoitusvaroilla säätiö rahoittaa Lammin biologisella asemalla tehtävää ympäristötutkimusta.

Säätiön hallituksen pj Timo Kärkkäinen avasi tilaisuuden kertomalla säätiön vielä lyhyestä historiasta noin 40 hengen kutsuvierasyleisölle. Tämän jälkeen Suomen europarlamenttiedustaja ja säätiön hallituksen varapuheenjohtaja Sirpa Pietikäinen jatkoi esitelmöimällä aiheesta ”Mistä ympäristöhaasteissa on kyse?”. Esityksessään hän käsitteli maailmanlaajuisia ympäristöhaasteita, joista monet ovat jo selkeitä ongelmia, kuten monimuotoisuuden häviäminen, ilmastonmuutos, metsäkato, aavikoituminen, pula puhtaasta juomavedestä jne. (esitelmä löytyy kokonaisuudessaan säätiön sivuilta). Lääkkeenä Pietikäinen tarjosi ekomodernisaatiota ja resurssitehokasta yhteiskuntaa, jossa myös esim. luonnon monimuotoisuus, maaperän ja vesistöjen hyvinvointi, puhdas ilma ja ekosysteemipalvelutkin käsitetään resursseina. Vähemmällä resurssien käytöllä pitää tulevaisuudessa saavuttaa enemmän ja vuoteen 2050 mennessä kaikki energia pitää tuottaa uusiutuvista lähteistä ja olla samalla energiatehokkaita. Toteutuakseen visio tarvitsee eri politiikkalohkojen koherenssia; tutkimusta, rahoitusmekanismeja , maatalouspolitiikka jne. Ympäristövaikutukset pitäisi hänen mukaansa sisällyttää tulevaisuudessa yhtiöiden tulokseen siten, että toiminnan vahingollisuus ympäristölle voisi painaa muuten voitollisen yrityksen tuloksen negatiiviseksi ja päinvastoin. Samoin ympäristölle riskialtis toiminta nostaisi toimijalle annettavan luoton korkoa.

Äskettäin Crafoord-palkinnon- ns. pikku-Nobelin – vastaanottaneen akatemiaprofessori Ilkka Hanskin esitelmä keskittyi luonnon monimuotoisuuteen ja sen säilyttämiseen tulevaisuudessa. Esitys oli otsikoitu ”Luonnon monimuotoisuus – tavoitteet ja mahdollisuudet kohti vuotta 2020”. Esitelmässään Hanski esitteli mm. ehdotuksensa, jolla päästäisiin ’kustannustehokkaasti’ kansainvälisen Nagoyan biodiversiteettisopimuksen mukaiseen suojelualuetavoitteeseen. Ehdotuksen mukaan voitaisiin perustaa ns. monikäyttöalueita, joiden osuus olisi kolmannes maamme pinta-alasta ja tästä kolmanneksesta kolmannes olisi varsinaisia suojelualueita. Menetelmän etu olisi se, että näin luonnonsuojelualueet olisivat suhteellisen lähellä toisiaan, mikä mahdollistaisi useiden eliölajien siirtymisen alueiden välillä ja edesauttaisi lajien selviämistä. Esimerkkinä hän mainitsi Evon alueen Hämeessä, joka on vielä suhteellisen suuri ja yhtenäinen metsäalue eteläisen Suomen mittapuun mukaan, ja jo ennestään varsin monipuolisessa käytössä. Alue voisi tulevaisuudessa olla myös viralliselta statukseltaan tällainen monikäyttöalue eriasteisesti suojeltuine alueineen ja niitä ympäröivine muussa käytössä olevine alueineen. Hanski toivoi myös jokaiselta kansalaiselta biodiversiteettitekoja samaan tapaan kuin jo nyt useat tekevät ekotekoja kierrättämällä ja ostovalinnoillaan. Biodiversiteettiteko voisi olla vaikkapa oman kotipihansa hoitaminen tai hoitamattajättäminen siten, että piha on mahdollisimman monelle eliölajille suotuisa elinympäristö. Saman asuinalueen ’biodiversiteetipihat’ muodostaisivat verkoston, josta jopa monet uhanalaiset lajit hyötyisivät.

Tilaisuuden asiaosuus päättyi säätiön apurahojen jakoon. Keskustelua jatkettiin ravintola Iso Huvilan maukkaan lounaan ääressä. Järjestäjän edustajana pidin tilaisuutta onnistuneena ja toivon, että yleisö oli kanssani samaa mieltä. Mielestäni tilaisuus täytti tehtävänsä ja sen tähden Ympäristölounaasta on syytä tehdä perinne.

Janne Sundell

Säätiön asiamies