Arkkitehtuuri ja ilmastonmuutos

Varhaisin muistoni ilmastonmuutoksesta on lapsuudesta 1980-luvulta. Olin käymässä mummolassa, ja nurkkakammarin TV oli laitettu lastenvahdikseni. Ohjelma kertoi kasvihuoneilmiöstä ja otsonikadosta, millä termeillä ilmastonmuutoksesta siihen aikaan puhuttiin. Säikähdin tietysti kuulemaani ja kiirehdin kysymään mummolta, onko moinen todella totta. Siihen mummo vastasi, ettei minun tarvitsisi huolehtia asiasta, koska elinaikanani ei ehtisi tapahtua vielä mitään pahaa. Eipä olisi mummo voinut olla enempää väärässä, sillä nyt 20 vuotta myöhemmin ilmastonmuutos on eri tavoin läsnä arkipäivässäni, eikä vähiten ammattini - arkkitehtuurin - kautta. Se on tullut mukaan niin yhdyskunta- kuin rakennussuunniteluunkin.

Yhdyskuntasuunnittelussa (kaavoituksessa) yksi keskeisiä valtakunnallisia tavoitteita on yhdyskuntarakenteen hajautumisen pysäyttäminen ja sitä kautta myös henkilöautoliikenteen vähentäminen. Lähes 20% Suomen kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu liikenteestä, ja kaavoituksella voidaan joko aiheuttaa liikkumistarvetta tai pyrkiä vähentämään sitä ja samalla tukemaan joukkoliikennettä sekä päästöttömiä kulkumuotoja - siis ihmisten omien kinttujen käyttöä. Keskeistä siinä on asumisen, työpaikkojen, kaupan ja vapaa-ajan huvitusten keskinäinen - mieluiten läheinen - sijainti.

KUVATEKSTI: New Jersey, USA. Autoliikenne tuottaa maailmanlaajuisesti 10% kasvihuonekaasupäästöistä. Eurooppalaisessa kaupunkisuunnittelussa on perinteisesti pyritty suosimaan joukko- ja kevyttä liikennettä, mutta USAssa on rakennettu henkilöautoilun varaan. Washingtonissa opiskellut kollega kertoi, että hänen asuinalueeltaan ei edes päässyt kävellen mihinkään, silä väylät oli suunniteltu vain autoille, joiden joukossa käveleminen oli liian vaarallista. Usein ilmastoystävälliset kaupunkisuunnitteluratkaisut ovatkin edullisia myös elämänlaadun ja arjen sujuvuuden kannalta.

Koska Suomen kasvihuonekaasupäästöistä yli 80% syntyy energian käytöstä, on rakentamisenkin kehitystyössä pyritty energian käytön vähentämiseen. Energiatehokkuus on tullut rakennusmääräysten kautta erityisesti rakennussuunnitteluun, mutta se voidaan ottaa huomioon myös kaavoituksessa. Esimerkkinä tästä on Porvoon Skaftskärrin energiakaava - uuden 6000 asukkaan asuinalueen suunnitelma, jossa huomioidaan erityisesti energiankulutukseen vaikuttavat tekijät liikenteestä lämmitysmuotoihin ja alueen omaan energiantuotantoon.

KUVATEKSTI: Vauban Freiburgissa, Saksassa, on kestävän kehityksen näkökulmasta suunniteltu asuinalue. Rolf Dischin arkkitehtitoimiston korttelisuunnitelmassa kauppa-, toimisto- ja pysäköintitalon katolla on n. 200 asukkaan vehreä, autoton, puinen pientaloalue, jonka katot tuottavat aurinkoenergiaa enemmän kuin rakennukset käyttävät.

Rakennussuunnittelussa energiatehokkuutta parantavat ratkaisut ovat yleensä teknisiä, mutta ne heijastuvat suoraan rakennusten arkkitehtuuriin. Ulkoseinät paksuuntuvat lämmöneristeiden lisäämisen vuoksi, mitä voidaan hyödyntää myös arkkitehtonisesti - syvät ikkunalaudat voivat palata takaisin kerrostaloasuintoihin, joista ne katosivat 1960-luvulla, kun tiilimuurirungoista siirryttiin betonielementteihin.

 KUVATEKSTI: Arkkitehti Le Corbusierin Ronchampin kappeli Ranskassa ei liity energiatehokkuuteen, mutta sen mielenkiintoiset ikkunat osoittavat paksujen ulkoseinien suomia mahdollisuuksia ikkunoiden arkkitehtuurille.

Parantunut eristävyys merkitsee jäähdytystarpeen lisääntymistä kesäisin, mikä puolestaan vaikuttaa rakennusten ikkunoiden suuntaamiseen - jotta talvella saavutettua lämmitysenergiansäästöä ei jouduttaisi haaskaamaan jäähdyttämiseen kesällä, suuria etelään suuntautuvia ikkunoita joudutaan välttämään. Samasta syystä myös erilaiset kiinteät tai liikulteltavat ikkunoiden varjostusratkaisut tekevät tuloaan julkisivuihin, millä on suuri vaikutus rakennusten arkkitehtuuriin.

KUVATEKSTI: Arkkitehtitoimisto Studio Bellecourin suunnittelema toimistotalo Tolousessa kääriytyy orgaanisen muotoiseen, liialliselta auringolta suojaavaan puusäleikköön.

Ja kun auringolta kerran joudutaan suojautumaan, on järkeenkäypää kerätä saman tien ilmainen energia talteen. Rakennusten julkisivuihin voidaan integroida aurinkokennoja, tai lämpöä voidaan varastoida suoraan rakennuksen massiivisiin rakenteisiin, jolloin julkisivun ulkonäkö ei välttämättä juuri poikkea tavanomaisesta. Jopa aurinkosähkömaalia kehitetään - tällöin rakennuksen kaikki pinnat voisi valjastaa energiantuotantoon. LBAYSin ympäristölounaalla puhuneen Petteri Taalaksen mukaan ilmastonmuutoksen eteneminen näkyy mm. äärimmäisten sääolosuhteiden - myrskyjen ja tulvien - lisääntymisenä. Keskitetyt järjestelmät, kuten valtakunnan sähköverkko, ovat haavoittuvaisia näille ilmiöille. Maailmalla trendiksi ovat nousemassa hajautetut energiaratkaisut - esimerkiksi Saksassa aurinkosähkökennot ovat tavanomaisia pientaloissa, sillä maassa on käytössä kaksoistariffijärjestelmä, jossa sähkölaitos ostaa asiakkaiden verkkoon tuottaman ylimääräisen aurinkoenergian. Off grid -taloilla puolestaan tarkoitetaan täysin verkostoista omavaraisia yksiköitä.

KUVATEKSTI: Solar Decathlon -kilpailussa arkkitehtikoulut pyrkivät rakentamaan mahdollisimman energiatehokkaan aurinkoenergiatalon. Saksalaisen Darmstadtin yliopiston talossa vuodelta 2007 on liikuteltavat aurinkosuojat, joiden säleihin on integroitu auringosta energiaa tuottavat piikennot.

Energiatehokkuuteen eli teknisiin ratkaisuihin keskittymistä on arvosteltu siitä, ettei se ota huomioon ihmisten käyttäytymistä. Energiatehokastakin taloa voi käyttää tuhlailevasti - kokeissa eri perheiden elintavoista aiheutuvat erot samanlaisen talon energiankulutuksessa ovat olleet jopa viisinkertaisia. Myös asumisväljyys vaikuttaa suoraan energiankulutukseen - mitä enemmän neliöitä, sitä enemmän lämmitettävää tai jäähdytettävää. Nuoret arkkitehdit ovatkin jo pitkään olleet kiinnostuneita minimiasumisesta, jossa suunnitellaan mahdollisimman pieniä asuntoja, jotka kuitenkin täyttävät iloisesti kaikki inhimillisen elämän perustarpeet.

KUVATEKSTI: Myös Aalto-yliopisto on osallistunut Solar Decathlon -kilpailuun Luukku-talolla vuonna 2010. 50-neliöinen Luukku on minimikoti pienelle perheelle.

Eri rakennusmateriaalien välistä kilpailua käydään nykyään myös ilmastoargumentein. Esimerkiksi uuteen betoniin tarvittavan sementin valmistus tuottaa maailmanlaajuisesti kolme kertaa niin paljon hiilidioksidipäästöjä kuin lentoliikenne, kun taas puurakentaminen on hiilineutraalia tai jopa hiilidioksidia sitovaa. Maailmalla on kehitteillä mielenkiintoisia ekologisia rakennusmateriaaleja, kuten Ecovative-yhtiön Greensulate-eristelevy, jota kasvatetaan oljesta osterivinokkaiden avulla. Myös rakennusmateriaalien kierrätyksen tutkimus nostaa päätään niin meillä kuin maailmalla. Itse tutkin rakennusmateriaalien ja -osien kierrätystä diplomityössäni "Kierrätys arkkitehtuurissa".

Joka tapauksessa uudisrakentaminen vaikuttaa hitaasti, sillä rakennuskanta uusiutuu vain noin prosentin verran vuosittain. Petteri Taalas kertoi esityksessään, että tulevat kaksi vuosikymmentä 2010-2030 ovat ratkaisevat ilmastonmuutoksen hidastamisen onnistumisessa. Tämä merkitsee sitä, että uudisrakentamisen sijasta olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkaalla korjausrakentamisella voisi on suuri merkitys rakennusten ilmastopäästöjen vähentämisessä. Korjaus- ja täydennysrakentaminen eivät hajauta yhdyskuntarakennetta, vaan hyödyntävät jo olemassa olevaa infrastruktuuria. Samalla saamme kuitenkin olla varovaisia, ettei vanhan rakennuskannan rakennustaiteellisia arvoja pilata energiatehokkuuden nimissä. Rintamamiestalot ja vanhemmat jätettäköön rauhaan. Sen sijaan 1970-luvun lähiöissä on niiden suuren volyymin vuoksi myös suuri energiansäästöpotentiaali ja arkkitehtuurikin kaipaisi kohentamista.

Raahen Kummatin lähiö on korjattu energiatehokkaaksi Arkkitehtitoimisto Harri Haganin suunnitelmien mukaan. Muuttotappiopaikkakunnalla ylimääräisiä asuntoja on vähennetty purkamalla rakennukset osittain. Autokatoksia on rakennettu kerrostaloista puretuista elementeistä. Rakennusten julkisivuihin ja katoille on sijoitettu energiaa tuottavia aurinkokennoja ja tuulimyllyjä.

Satu Huuhka

Kirjoittaja on Kehittämiskeskus Oy Hämeen kyläkaavoitushanketta vuosina 2010-2012 vetänyt arkkitehti, joka jatkaa kestävän kehityksen mukaista lähiökorjaamista ja asuinkerrostalojen betonielementtien kierrätystä käsitteleviä tohtoriopintojaan Tampereen teknillisessä yliopistossa.