Pohjavesisysteemin integroiminen LBA:n ympäristönseurantajärjestelmään

Lammin biologisen aseman Ympäristötutkimuksen Säätiö myönsi apurahan Pro graduani varten vuonna 2015. Gradutyöni tarkoituksena oli tehdä taustatutkimus Lammin biologisen aseman ympäristön pohjavesi- ja maaperäolosuhteista. Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen laitos asensi kuusi pohjavesiputkea Lammin biologisen aseman alueelle tammikuussa 2015.

Pohjavesiasemaa tullaan käyttämään akateemiseen tutkimukseen ja opetustarkoitukseen ja työhön kuului aseman toiminnan keskeisten parametrien kuvaaminen ja testaaminen. Havaintoputkia sijoitettiin sekä pohjaveden muodostumis- että purkaantumisalueille, jotta niistä saatava data kuvaisi mahdollisemman monimuotoisesti alueen pohjavesiolosuhteita. Havaintoputkien asennuksen yhteydessä otettiin maaperänäytteitä ja havainnoitiin samalla maaperän kerrosjärjestys. Näytteistä selvitettiin laboratoriossa raekokojakaumat, joiden avulla määritettiin maalajit sekä laskettiin maaperän vedenjohtavuusominaisuudet. Lisäksi maastossa arvioitiin maaperän vedenjohtavuutta slug-testin, Guelphin permeametrin, sekä imeytysrenkaan avulla. Pohjavesiputkista otettiin pohjavesinäytteitä, joista analysoitiin veden kemiallinen koostumus. Pohjavesi oli laadultaan hyvää kohonneita rauta-, mangaani- ja uraanipitoisuuksia lukuun ottamatta. pH-arvot olivat lähellä neutraalia, alkaliteettiarvot normaalit ja sähkönjohtavuus matala. Pohjaveden laadussa oli havaittavissa alueellista vaihtelua.

Havaintoputkiin asennettiin kesäkuussa vuonna 2015 jatkuvatoimiset automaattiset mittalaitteet, joiden avulla seurattiin pohjaveden pinnan korkeutta, lämpötilaa sekä yhdessä pisteessä lisäksi veden sähkönjohtavuutta.  Pinnan vaihtelua seurattiin kesän, syksyn sekä talven ajan. Pohjaveden pinnan vaihtelussa oli havaittavissa yhteys sadannan määrään. Pohjaveden pinnan korkeuden vaihtelussa oli sama trendi kaikissa putkissa.

Pohjavesiasemalta saatavan sekä jo olemassa olevan tausta-aineiston avulla arvioitiin vettä johtavien maaperäkerroksien, kallionpinnan sekä maaperän paksuuden vaihtelua alueella. Lammin pohjavesiaseman maaperä on suurimmalta osalta kivistä hiekkamoreenia, jonka päälle on kerrostunut noin 1 – 4 metrin paksuinen hienoaineskerros. Moreenikerroksien raekokojakaumat sekä vedenjohtavuusarvot vaihtelivat huomattavasti jopa samassa havaintopisteessä. Pohjavesivyöhyke esiintyy poikkeuksetta hyvin vettä johtavassa moreenikerroksessa, mutta sen paksuus ja syvyys vaihtelee. 

Linda Jalava on LBAYS:n 2015 stipendin saaja