Vanha luonnonmetsä näyttää hiljaiselta,
mutta kaarnan alla kuhisee.
Myös alan tutkimus ja opetus on vauhdissa.
Nelisen vuotta sitten käynnistynyt
pohjoismaalais-venäläinen lahopuuverkosto kokoontuu säännöllisesti pohtimaan
ötököiden, sienten ja muiden lahopuueliöiden yhteistyötä.
Tänä vuonna verkosto järjestää kolme
tapahtumaa uusimpien tutkimusten, kääpien ja tiedonhallinnan tiimoilta.
Päätapahtuma Dead Wood Meeting http://blogs.helsinki.fi/deadwoodmeeting/ ja alan kurssi pidettiin Lammin biologisella
asemalla elokuun toisella viikolla.
Tilaisuuden veti venäläistaustainen Dmitry
Schigel joka työskentelee Tanskassa avointa luontotietoa kokoavassa
järjestössä Global Biodiversity Information Facility. Schigelin sanoin deadwood
eli lahopuu on ”piilevän monimuotoisuuden näkyvä merkki”.
Jacob Heilmann-Clausen Kööpenhaminan
yliopistosta kertoi Tanskan pyökkimetsistä, joiden puissa asustaa 400 eri
sienilajia. Tämä monimuotoisuus on kuitenkin hupenemassa vanhojen metsien
pirstaloituessa.
Sonja Saine Jyväskylän
yliopistosta esitteli keskisuomalaisten vanhan metsän kohteiden
monimuotoisuutta. 14 tutkimusalueen kuolleilta pystypuilta löytyi yhteensä 107
sienilajia, joista keskimäärin parikymmentä kultakin alueelta.
– Lajien vaihtelu kohteittain kertoo siitä,
että jokaisella tutkituista alueista on harvinaisia lajeja ja joka alue on
omalaatuisensa ja suojelun arvoinen, sanoo Saine.
Tsekkiläiset Vojtěch Tláskal ja Tomáš Vrška olivat tutkineet
lauhkean vyöhykkeen metsien ekologiaa, erityisesti ympäristötekijöiden
vaikutusten puiden elinkaareen.
Japanilainen Keiko Kitabayashi kertoi,
kuinka sieniä syövät hyönteisten toukat siirtävät koteloituessaan sieni-itiöitä
maan sisään, missä ne auttavat sienijuurten muodostumista. Keiko myös
valokuvasi innokkaasti kaikki sienet Lammin luontopolun varrelta.
Brasilialainen, Ruotsissa toimiva Camila
Duarte Ritter tutki mahdollisuutta määrittää sademetsän monimuotoisuutta
paikallisten sienilajistojen avulla. Amazonin sademetsissä lajikirjon tutkimus
perinteisin keinoin eli silmin nähtäviä lajeja havainnoimalla on vaikeaa, jopa
vaarallista.
Ensimmäisen päivän päätti Renata Krzyściak-Kosińskan esitys Keski-Euroopan alkuperäisimmästä
metsäalueesta Puolan ja Valko-Venäjän Białowieżassa. Metsä on siellä
kasvanut yhtäjaksoisesti jääkaudesta lähtien ja selviytynyt monimuotoisuutensa
turvin sekä luonnon että ihmisen aiheuttamista paineista.
Runsaasti lahopuuta sisältävät metsät ovat
luonnon monimuotoisuuden ”hotspotteja”, joissa on erityisen rikas
sieni-, kasvi- ja eläinlajisto. Lahopuu on tärkeää metsäekosysteemin
toiminnalle: se parantaa maaperäoloja ja veden pidätyskykyä, ehkäisee eroosiota
sekä sitoo hiiltä, ravinteita ja energiaa. Lisäksi lahopuu auttaa uusien
puusukupolvien syntyä vanhaan metsään.
Päivän aikana useissa esityksissä sekä
loppukeskustelussa nousi esille vaikeus tasapainottaa ihmisen välittömät
tarpeet ja luonnon tarpeet, jotka usein ilmenevät pidemmällä aikavälillä.
Teksti: Auli Kilpeläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti