Kansainvälisten lahopuutapaamisen (Dead
Wood Meeting) kakkospäivänä Lammin biologisella asemalla käsiteltiin muun
muassa kirjanpainajan massaesiintymiä sekä ovelia menetelmiä, joilla
lahottajasienet levittävät itiöitään.
Panu Halmeen ryhmä Jyväskylän
yliopistosta oli selvittänyt yhteistyössä Helsingin yliopiston Veera
Norroksen kanssa, missä kuolleen puun osissa eri kääpälajit elävät ja miten
ne sieltä levittävät itiöitään. Yöllä ja kostealla säällä itiöitä lentelee
tiuhaan mutta sateella vähemmän. Vaihtelua on vuosittain.
Jos itiöt ovat isoja, niitä on vähemmän.
Myös itiöiden määrä oli saatu selville: isoimmat käävät tuottavat vuodessa vain
yhden millilitran itiöitä. Kuulostaa vähältä, mutta samaa luokkaa lienee
ihmismiestenkin siementuotanto.
Tomáš Přívětivý Tšekin
tasavallasta oli tutkinut Euroopan tärkeän puulajin pyökin lahoamisnopeutta.
Lahottajien työtä nopeuttavat muun muassa lämpö, kosteus ja puun ohuus. Maassa
pyökit lahosivat noin 30–50 vuodessa.
Tsekkiläinen Markéta
Táborská tutki
Keski-Euroopan luonnonmetsien lahopuiden sammalia eri maaston korkeuksilla.
Lajikirjo oli yhtä laaja kuusi- ja pyökkimetsissä. Monipuolisin lajisto löytyi
lahoamisprosessin keskivaiheilla olevista puista.
Jonas Hagge Münchenin
teknillisestä yliopistosta esitteli käytännönläheisiä kokeita lahopuun
lisäämisestä metsiin sekä kuusissa elävän kirjanpainajan (Ips Typographus)
massaesiintymien rajoittamisesta.
– Suojelualueilla
on tärkeää säilyttää tuulenkaadot ja lahopuujatkumo. Kirjanpainajien
massaesiintymien paikalliseen rajoittamiseen on löydettävissä
teknis-taloudellisesti järkevä kompromissi, jolla suojeluarvot saadaan
säilytetyksi, sanoi Hagge kertoessaan monialaisen BioHolz-projektin
kokemuksista.
Kirjanpainajaa
ehkäistiin tehokkaasti ”raapimalla” kaadetut rungot koneellisesti. Näin rungot
tehtiin sopimattomiksi lajin toukille, mutta samalla säästettiin niiden
viholliset ja monet muut tärkeät lahopuueliöt.
Nobuko Tuno Kanazawan yliopistolta
Japanista kertoi sieniä syövistä ja niiden itiöitä levittävistä
kaksisiipisistä. Esimerkiksi haisusieni houkuttelee monia lajeja itiöiden
levitykseen matkimalla mätänevän hedelmän lemuja. Lattakäävän itiöiden kova
kuori taas sulaa sopivasti mahlakärpästen mahassa.
Tuno päätteli
sienten hyötyvän monella tapaa siitä, että hyönteiset levittävät niiden
itiöitä. Osa itiöemistä on todennäköisesti kehittynyt juuri hyönteislevitykseen
sopiviksi.
Polyanina Kristina Pietarista kertoi
hollanninjalavataudin ekologiasta ja siihen liittyvien sukkulamatojen ja
kovakuoriaisten rooleista.
Lopuksi Panu
Halme kertoi sienistä biodiversiteetin indikaattoreina vanhoissa metsissä.
Halme pohti perusteellisesti, millaiset lajit ylipäätään sopivat
indikaattoreiksi. Indikaattorilajin tulee olla helppo löytää ja tunnistaa, ja
sen tulee olla vankka todiste ympäröivän luonnon arvosta ja lajiston
monipuolisuudesta.
Dead Wood Meetingin
jatkona Lammilla pidettiin alaan johdattava nelipäiväinen kurssi.
http://blogs.helsinki.fi/deadwoodmeeting/
Teksti: Auli
Kilpeläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti