Ympäristölounas: Kestävä ruoka = hyvinvointia, kiertotaloutta ja vastuullisuutta

”Kaikki mikä voi mennä pieleen menee pieleen”, totesi Sirpa Pietikäinen avauspuheenvuorossaan. Aiheena on kestävä ruoka. Pietikäinen sanoo, että ongelmat ovat rakenteelliset, eri alojen intressit menevät ristiin, ja näin ollen kestävää ruokaa on hankalempi tuottaa. Minun näkökulmastani ei vaikuta lupaavalta se, että asiat menevät pieleen jo nyt. Minun pitäisi asua täällä vielä tulevaisuudessa seurausten kanssa. Pietikäinen vannoi kolmen kohdan nimeen, ”laatua, luomua, läheltä”, maalaillessaan näkemystään kestävyydestä ruoan yhteydessä. Samalla hän korosti yksittäisen kansalaisen tekemiä valintoja ja niiden vaikutuksia ja vastuullisuutta.

Toivoa antoi Päivi Rönnin puheenvuoro, jossa hän kertoi hämäläisen ruoantuottajan vaikutuksista ympäristöön ja koko maapalloon. Rönni kyseenalaisti EU:n ratkaisuja ja totesi, että EU:n päättämällä linjalla on isot vaikutukset vähintään Euroopan alueen kestävään maatalouteen ja ruokaturvaan. EU:n päätöksenteossa on monta sorvaajaa, ja voi olla, että taloudellinen näkökulma ruokapolitiikassa ajaa ohitse käytännöllisen tai kestävän katsontatavan. Rönni esitti pari tulevaisuuden skenaariota siitä, mihin suuntaan suomalainen maatalous saattaisi mennä. Yksi suunta voisi olla, että tulevaisuudessa Suomessa pelloilla ei tuoteta enää ruokaa vaan energiaa, esimerkiksi biopolttoaineisiin käytettävää materiaalia. Tämänhetkinen taloudellinen tilanne huolestuttaa viljelijää, ja Rönni toi sen esiin sekä totesi lisäksi, että alkutuotannon rapautumisella on vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Kuvittele Suomi ilman alkutuotantoa. Minä en pysty. Vaikutukset maisemaan olisivat näkyvillä nopeasti, mutta millaiset vaikutukset sillä olisi talouteen ja ruokailutottumuksiin, kun ruoka jouduttaisiin tuomaan muualta.

Kiinnitätkö huomiotasi omien kulutustottumuksiesi sivuvirtoihin? Onko kulutettavien hyödykkeiden elinkaari mietitty tarkasti alusta loppuun? Näitä ajatuksia tuli mieleeni, kun Luken professori Sirpa Kurppa kertoi lineaaritalouden ongelmista, Suomen maaperästä ja sen kunnosta sekä tulevaisuuteen katsovista ravitsemussuosituksista. Tällä hetkellä EU-tasolla käytävään keskusteluun hiilensidonnasta toi Kurppa positiivisia uutisia, koska ruoantuotannolla voidaan jopa parantaa hiilen kiertoa. Kurppa kannatti vahvempaa ohjausta kohti kiertotaloutta, jotta päästäisiin eroon hukkaan menevistä sivuvirroista, joita tällä hetkellä lineaaritaloudessa syntyy. Sivuvirroista aiheutuu ylimääräisiä tappioita ja ravinneköyhtymistä pelloilla, mitkä olisivat vähennettävissä kiertotaloudella. Päätöksenteko ja nykyiset järjestelmät saivat myös pientä noottia Kurpalta. Hän totesi, että bio- ja kiertotalouteen liittyvät ristikkäin menevät. 

Heinäsirkoissa voi olla ratkaisu ruokapulmaan, uskoo EntoCuben toimitusjohtaja Perttu Karjalainen. Hän valisti yleisöä käytännön hyönteistuotannosta ja hyönteisien käytöstä ravinnoksi. "Sirkoista on haastajaksi tavalliselle lihantuotannolle, kaiken lisäksi se on kannattavaa", Karjalainen vakuutti. Suomella on hyvä asema Euroopassa lähteä kehittämään hyönteistentuotantoa, koska lainsäädäntö antaa myöden ja markkinoita löytyy. Puhetta oli myös kasvatettujen sirkkojen hyvinvoinnista, ja siitä mitä sen pitäisi pitää sisällään. Ilmaan lensi myös ajatus sirkkojen kantakirjasta, joka oli aluksi mielestäni melko hassu idea. Toisaalta hetken mietittyä on kantakirjassa sellaisia hyviä puolia kuin sirkkapopulaatioiden monimuotoisuuden säilyttäminen, joka omalta osaltaan lisää ekologisuutta sekä ekosysteemien säilymistä toimivina.

Jos kaikki on menossa pieleen, on toimiin ryhdyttävä ja päästävä kohti fossiilitalouden jälkeistä aikaa, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi, ja kaikille varmistettaisiin ruoka sekä turvallinen elinympäristö. Ihminen on riippuvainen luonnon tuottamista ekosysteemipalveluista. Kiinnittämällä huomiota niiden palautuvuuteen voidaan jatkossa turvata ihmisten hyvinvointia. Se mitä tuli opittua on, että suuria päätöksiä tarvitaan, ja pienet valinnat johtavat suuriin valintoihin, esimerkiksi ruokakaupassa. Koska syömme päivittäin ja ilman ruokaa ei voi kukaan elää, voidaan pienten valintojen tekeminen aloittaa vaikka lautaselta. Kestävästi tuotettu ruoka on mielestäni kotimaista, koska sen tuotantoketjua ja vastuullisuutta on valvottu alusta loppuun. Se tuo myös hyvinvointia, sekä tuottajalle tuotantoketjuineen, että kuluttajalle. Ajattelen, että kiertotalouden hyödyt todetaan pian, joten sekään ei häämöttäisi enää kaukana tulevaisuudessa. Nautitaan kestävästä ruoasta, nautitaan huomisesta! 

Kaisa Hämäläinen, Lahden yhteiskoulun lukion yhteiskunta- ja talouslinja