Vanajanselkä on antanut aina paljon kalaa ja Tyrväntö
tunnettiin jo ammoin varsinaisena kalastuspitäjänä. Nykyäänkin järvestä saa elantonsa moni
ammattikalastaja ja sen vesistä tavoittelevat suuria kuhasaaliita myös monet
virkistyskalastajat. Viime vuosina Vanajanselällä kalastuspaine on
omakohtaisten kokemusteni mukaan jo ylittänyt kestävän kalastuksen rajat. Olen
seitsemän vuoden ajan käynyt yhteistyökumppanin kanssa tarkastamassa
verkkolupia ja verkkojen merkitsemistä Vanajanselällä ja verkkomäärät varsinkin
talvikalastuksessa ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti muutaman viimeisen vuoden
aikana. Lähes kaikki syvänteet ovat täynnä korkeita kilometrinkin pituisia
jatoja koko talven. Alkukesästä katosivat verkot sitten kokonaan ja syykin
selvisi kalastajia haastateltuani, tyhjää saa pyytämättäkin. Myös
virkistyskalastajat saivat lähinnä kokemusta kuluvana kesänä ja loppukesään
mennessä olivat sekä jigaajat että uistelijat kaikonneet järveltä. Itse tein
neljä kalareissua selälle ja yhtään kuhaa ei veneeseen noussut. Myös
petoahventen lukumäärä puolittui edelliskesästä.
Vanajanselällä on muutamana vuonna pidättäydytty kuhan
poikasistutuksista ja Kuhanselän alue on nyt rauhoitettu kaikelta kalastukselta
15.5.-15.6. välisenä aikana luontaisen poikastuotannon turvaamiseksi. Rauhoitus
on varmasti edistysaskel kohti kestävää kalavesien hoitoa mutta ei ratkaise
vielä liikakalastuksesta koituvia ongelmia. Tarvitaan kalastuksen säätelyä ja
tässä avainasemassa ovat kalavesien omistajat, yleensä vesiosakaskunnat.
Lammin biologisen aseman Ympäristötutkimuksen Säätiön
ympäristölounas tarjosi tänä vuonna maukkaan lounaan lisäksi painavaa
tutkimustietoa eri tavoin säädellyn kalastuksen vaikutuksista kalakantaan ja
muuhun ravintoverkkoon. KESKALA –hankkeen johtaja, professori Hannu Lehtonen
sekä tutkija Mikko Olin tarkastelivat Kestävän kalastuksen periaate
kalakantojen hoidossa –hankkeen keskeisiä tuloksia ja Hannu valotti
liikakalastuksen vaikutuksia globaalisti.
KESKALA –hankkeen tuloksia voidaan varmasti hyödyntää myös
Vanajanselän kaltaisissa ylikalastetuissa järvissä tilanteen korjaamiseksi. Hankkeessa
päätavoitteena oli tutkia miten eri tavoin kohdennettu kalastus vaikuttaa
paitsi kalakantaan myös muuhun ravintoverkkoon. Kohdelajeina olivat hauki,
ahven sekä kuha ja kohdejärvinä Katumajärvi, Pääjärvi ja Evon alueen
tutkimusjärvet. Tutkimuksesta vastasi Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitos
yhteistyössä RKTL/Luken, osakaskuntien ja suojeluyhdistysten kanssa ja
päärahoittajana oli Bergsrådet Bror Serlachius Stiftelse.
- Keskeinen tulos oli, että emokalan koko vaikuttaa positiivisesti jälkeläisten määrään ja laatuun -> isojen yksilöiden säästäminen edesauttaa kannan luontaista lisääntymistä ja jälkeläisten laadun säilymistä.
- Alamitalla säädelty voimakas kalastus vähentää nopeasti isojen yksilöiden määrää ja kannan lisääntymispotentiaalia -> Välimitta säilyttää laadukkaat kutijat ja suuren petokalabiomassan.
- Naarasahventen kasvu heikkenee selvästi epäedullisten ympäristömuutosten seurauksena -> ilmastonmuutoksen edetessä isoja yksilöitä tulee erityisesti varjella.
- Kalastuksen vaikutukset siirtyvät laajalti muuhun eliöyhteisöön -> ekosysteemipohjainen säätely ja varovaisuusperiaate.
Hannu Lehtosen ”miksi maailman kalastus ei ole kestävää”
–esityksen toimenpiteiden lista tilanteen korjaamiseksi on alla ja hyvin sovellettavissa
myös Suomen sisävesille;
- Pyyntitehon voimakas vähentäminen
- Saaliin kokoon ja lajiin kohdistuvan valikoivuuden lisääminen, vähemmän sivusaalista
- Sopimukset saaliiden jaosta eri maiden ja kalastajaryhmien välillä kestävän periaatteen mukaisina
- Tutkimuksen luotettavuuden parantaminen
- Vesien ja valuma-alueiden hyvästä tilasta huolehtiminen
- Suojeltujen merialueiden laajentaminen (nykyisin noin 3 % merien pinta-alasta on suojeltu)
Kestävä vastuullinen kalastus on varmasti niin vesialueiden
omistajien kuin ammatti- ja virkistyskalastajienkin tavoite. Sen
saavuttamiseksi tarvitaan juuri tällaista laadukasta tutkimusta ja vastuullista
pyyntiä sekä luonnon kunnioittamista kaikilta vesillä liikkujilta.
Mika Soramäki
projektipäällikkö, vapaa-ajankalastaja
Hamk/Vanajavesikeskus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti