Kasvitaudit vähentävät maataloudessa satoa ja niiden
torjunta lisää työtä ja kustannuksia.
Maataloudessa taudinaiheuttajan epidemia voi kasvukauden aikana tuhota
suuren osan kasvustosta. Luonnonpopulaatioissa ei yleensä tapahdu yhtä tuhoisia
epidemioita vaan esimerkiksi heinäratamoa infektoiva härmää esiintyy
Ahvenanmaalla vain 2-5 % luonnonpopulaatioissa. Heinäratamo-härmä –
vuorovaikutuksen tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään taudinaiheuttajan ja
isäntäkasvin luontaista ko-evoluutiota.
Eri taudinaiheuttajia tutkittaessa luonnon populaatioissa on
havaittu että taudinaiheuttajat voivat esiintyä yhteisinfektiona saman lajin
eri genotyyppien infektoidessa yhtä aikaa samaa isäntää. Tutkimustietoa
yhteisinfektion yleisyydestä ja sen vaikutuksista taudinaiheuttajan epidemiaan
luonnonpopulaatioissa on kuitenkin vähän.
Aiemmissa tutkimuksissa Ahvenanmaan härmäpopulaatioista on löydetty
ilmiasultaan erilaisia härmälinjoja. Molekylääristen menetelmien kehittyessä
voidaan erotella samassa isäntäkasvissa ja – populaatiossa esiintyvät saman
lajin geneettisesti erilaiset yksilöt. Heinäratamon härmän genomista on
sekvensoitu itiöissä ekspressoituvat geenit ja niiden perusteella löydetty geenimerkkejä,
joilla voidaan erotella ahvenanmaalaisten populaatioiden härmiä
toisistaan. Geneettisten analyysien
perusteella tiedämme nyt että suurin osa härmäpopulaatioista koostuu
geneettisesti erilaisista härmäyksilöistä ja että nämä ovat läheisessä kontaktissa
toisiinsa. Voidaan siis olettaa että tämä yhteiselo vaikuttaa härmän toimintaan
mutta onko se taudinaiheuttajan kannalta hyödyllistä vai haitallista? Entä
kasville? Näihin kysymyksiin haen vastausta hämäläisen pellon pientareelta.
Lammilla voin tutkia tätä Suomessa Ahvenanmaalle rajoittuvaa taudinaiheuttajaa
ikään kuin luonnon laboratoriossa. Ahvenanmaalta kerätyistä sieni näytteistä
valitsin kaksi, jotka olen tartuttanut heinäratamoihin yhdessä ja erikseen sekä
seurannut niiden epidemiaa tutkimus ruuduissa.
Toinen puoli tässä kiehtovassa kamppailussa on kasvin
mekanismit reagoida härmäsienen infektioon.
Luonnonpopulaatioissa nähdään kasvin puolustusmekanismien monimuotoisuus
ja kuinka hienosyistä perimältään vaihtelevien kasvi-sieni yhdistelmien
vuorovaikutus on. Härmäsienen hyökkäys kasvin puolustusta vastaan etenee
vaiheittain, ja osa kasveista pystyy estämään härmän tunkeutumisen kokonaan,
osa voi hidastaa tai rajata sitä ja osa jää alttiiksi hyökkäykselle. Kuitenkin
puolustusmekanismit reagoivat perimäänsä kirjoitetun kaavan mukaan eri tavoin
eri härmäyksilöihin.
Kokeessani Lammilla halusin testata miten näiden
puolustusmekanismien ylläpito vaikuttaa kasvin muihin ominaisuuksiin, kasvuun
ja lisääntymiseen. Jaoin kasvit eri
ruutuihin ja seuraan kolmen kesän verran kasvin demografiaa, eli kasvien kasvua
ja kuihtumista sekä uusien taimien syntyä. Valitsin kasveja, joilla on
hallussaan resistenssigeenejä useita härmägenotyyppejä vastaan sekä kasveja
jotka pystyvät rajaamaan härmän kasvua että alttiita kasveja. Erityisesti minua
kiinnostaa kuinka tehokkaasti laboratoriossa mitatut puolustusmekanismit
toimivat ja voivatko kasvit luonnonoloissa hillitä epidemiaa rajaamalla ja
hidastamalla yksittäisten sienten itiöinnin kasvua.
Kokeen tuloksia voidaan hyödyntää taudinaiheuttajien
epidemioiden ennustamisessa ja kasvien resistenssijalostuksessa.
Hanna Susi on saanut säätiön apurahan 2011 väitöskirjatutkimukseen.
Tunnen ainakin muumiotaudin, jota esiintyy lähinnä hedelmäpuissa.
VastaaPoista