Myyräjahdissa Lammilla

Vuosi sitten keväällä oli aika laittaa sukset lopullisesti naulaan ja keskittyä suorittamaan opinnot loppuun Jyväskylän yliopistossa. Kolmen vuoden opintovapaan ja täysipäiväisen hiihtämisen ohella alkoi kypsyä vihdoin ajatus siitä, että minusta tulee ehkä sittenkin isona opettaja, eikä ekologi. Ennen soveltuvuuskokeiden tuloksia päädyin kuitenkin hankkimaan gradupaikan Lammin biologiselta asemalta, sillä halusin varmistaa pitkän hiihtouran jälkeen itselleni mahdollisimman paljon tekemistä, jotta entisen elämän jättämä tyhjyys ei aiheuttaisi hankaluuksia ja takaisinpaluuaikeita kilpaladuille. Soveltuvuuskokeiden tulokset kertoivat hyvää ja myös opettajan pedagogiset opinnot alkoivat viime keväänä ja jatkuivat läpi tämän lukuvuoden Jyväskylässä. Takana on siis erittäin kiireinen ja työntäyteinen vuosi, mutta nyt kuitenkin gradu on kansissa ja maisterin paperit takataskussa hyvin vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen.

Gradunprojekti pyörähti käyntiin toukokuun 2011 lopussa Lammin biologisella asemalla, jossa pääsin mukaan tutkija Lenka Trebatickan metsämyyrätutkimukseen. Lenka oli jo talven ajan seurannut Lammilla Puumala-viruksen (Puumala-virus aiheuttaa ihmisissä ns. myyräkuumetta) vaikutusta metsämyyrien aineenvaihduntaan ja sama projekti jatkui läpi kesän. Lenkan myyräprojektista saatiin lohkaistua minulle hyvä graduaihe, kun seurasin samaa myyräpopulaatiota kesän ajan jatkaen Lenkan tekemiä mittauksia myyrille. Alkukesän laitteiden ja mittausten opastuksen jälkeen Lenka häipyi Slovakiaan ansaitulle kesälomalleen ja myyräjahti ja mittaukset olivat minun vastuullani.

Lammin biologisen aseman läheisyydessä sijaitsevaan metsikköön oli sijoitettu myyrien pyydystämistä varten yli 100 loukkua. Loukut piti kiertää aamuin illoin tuoden kaikki uudet kiinnijäädyt myyräyksilöt laboratorioon erilaisia mittauksia varten. Myyrät piti ensin yksilöidä ja tarkistaa sukupuoli, sekä mitata paino ja ottaa verikoe. Verikokeen ottaminen tuntui aluksi aika rankalta, mutta hyvän näytteenottotekniikan oppimisen jälkeen sekin alkoi sujua ja loppukesästä verikokeen ottaminen onnistui jo metsässä, jolloin kaikkia myyriä ei ollut enää pakko raahata laboratorioon perusmittauksia varten.

Metaboliamittauksia varten myyrien piti viettää laboratoriossa kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä myyrien metaboliaa mitattiin juoksupyörän avulla ja toisena päivänä uimalla. Metaboliamittauksia varten oli rakennettu hieno juoksupyörälaatikko, jossa myyrien lepo- ja rasitusmetabolia pystyttiin mittaamaan. Rasitusmetaboliaa mitattaessa myyrien tuli juosta reilu 12 minuuttia juoksupyörän pyöriessä. Toisena päivänä rasitusmetaboliaa mitattiin laittamalla myyrät uimaan suureen kannelliseen lasipurkkiin, joka osoittautui itse asiassa paremmaksi menetelmäksi mitata rasitusmetaboliaa kuin juoksupyörä, koska myyrien oli pakko uida pysyäkseen pinnalla ja suoritukset olivat huomattavasti tasaisempia eri yksilöiden välillä.

Sama blues jatkui läpi kesän. Metsästä myyrät laboratorioon juoksemaan ja uimaan, myyrät takaisin luontoon ja uusia myyriä labraan mittauksiin. Loppukesästä myyräpopulaatio oli kasvanut jo moninkertaiseksi alkukesään verrattuna ja myyriä oli loukuissa parhaimmillaan (pahimmillaan) jopa yli 50. Onneksi Lenka tuli loppukesästä takaisin ja minun aikani Lammilla tuli täyteen ja aineiston analysointi ja gradun kirjoittaminen alkoi. Aineistosta saatiin tuloksia, mutta mitään tilastollisesti merkitsevää vaikutusta Puumala- tai lehmärokkoviruksella ei ollut metsämyyrien metaboliaan minun keräämän aineiston perusteella.

Lenkan laajempien tutkimustulosten valmistumista odotellessa suuri kiitos hänelle sekä ohjaajalleni Janne Sundellille sekä Lammin biologiselle säätiölle taloudellisesta tuesta.

Kirsi Perälä sai Lammin biologisen aseman Ympäristötutkiuksen Säätiön apurahan vuonna 2011.