Spread of fungal communities in Finland

 

Mushrooms are  everywhere in Finland, from polypores to tasty forest floor morsels. But what do these community structures actually look like as a whole? Ecologists know that the richness and abundance of organisms vary with different environmental conditions; the tapestry of an old forest will be totally different from a tree plantation. But these patterns have been considerably less studied for fungi than other kingdoms, and their unique and also less known dispersal abilities complicate the picture further.

The purpose of my master's thesis was to get a basic picture of the spread of fungal communities across middle and southern Finland, specifically how the communities change over distances (large and small) and between different habitat patches (urban and natural). To see what fungi are there, my collaborators and I took samples of soil and spores in the air. We did this in five locations across the country, attempting to cover a decent spread of landscapes, and in each location there were six plots (divided between urban, natural, and edge), to pick up the finer scale changes.

Spore sampler

The site of my sampling was near Lammi Biological Station, where I stayed for two weeks at the end of August 2019. This beautiful area served as the base, from which I would drive to Lahti every few days for my urban samples and where I would do some basic sample processing, coordinating, and writing in the evenings. Field data collection, as always, was my favorite part of the studies. I spent the following winter analyzing the fungal OTUs I received after DNA sequences of my samples returned. Much of the time was spent going over and over the location based charts, curiosity finally being assuaged of what all mushroom species I might find in Finland.

 Then finally, this spring I submitted my thesis with all of my findings. Between Helsinki and Joensuu, fungal communities do not show distance decay to the rate I would have expected. Perhaps it's due to the relative homogeneity of the landscape at the larger scale? But this is speculation, and I am eager to see future studies that reach into the mechanisms and explanations, as well as replicating similar methodology in totally separate regions of the world. Anyway, the perhaps more striking results were the differences between urban and natural habitat types, providing even more evidence of the drastic effects of anthropogenic change on other populations.

Colleagues in my research group ran parallel analyses from my data, focused more on this aspect. It led to a paper published in ISME Journal, for which I am a co-author, titled 'Fungal communities decline with urbanization—more in air than in soil'.

 I am grateful to the foundation for providing the grant that made this research possible.

Brittni Joette Crosier is a 2019 LBAYS grant recipient

Typpi vai fosfori? Kumpi rajoittaa Vanajaveden kasviplanktonin kasvua?

Alkukesän kasviplanktonlajistoa

Kasviplankton tarvitsee kasvaakseen mm. valoa ja ravinteita. Vesistöjen ravinnepitoisuudet vaihtelevat vuodenaikojen vaihtuessa. Esimerkiksi järvien jääpeite talvella, lumien sulaminen keväällä ja kuuma, aurinkoinen kesä vaikuttavat siihen, kuinka paljon mm. Vanajaveden ja Vanajan reitin vedessä on typpeä ja fosforia, ja minkälaisiin molekyyleihin nämä alkuaineet ovat milloinkin sitoutuneet. Kasviplankton muodostaa vesikasvien ohella sisävesien ravintoketjun tärkeän perustan. Mikäli vesistössä on paljon ravinteita, on myös näitä auringon valoa biomassaksi muuntavia perustuottajia runsaasti, enemmän kuin täysin luonnontilaisissa vesistöissä. On täysin luonnollista, että vesistöihin päätyy ravinteita sitä ympäröivältä maa-alueelta, mutta ihmistoiminta usein voimistaa tätä nk. rehevöitymistä. Merkittävä rehevöityminen johtaa mm. kalalajiston särkikalavaltaistumiseen, mahdollisesti myrkyllisten syanobakteerien massaesiintymien yleistymiseen ja jopa alusveden hapettomuuteen ja kalakuolemiin.

Vanajavedessä on jo 1950-luvulta lähtien havaittu rehevöitymisen merkkejä. Nykyään Vanajaveden ekologinen tila on tyydyttävä ja Vanajaveteen johtavan Vanajan reitin ekologinen tila jopa välttävän puolella. Tämä johtuu pääosin valuma-alueelta tulevasta kuormituksesta ja sen aiheuttamista korkeista ravinnepitoisuuksista vesistössä. EU:n vesipuitedirektiivin tavoitteena on saada kaikki suomalaiset järvet vähintään hyvään ekologiseen tilaan viimeistään vuoteen 2027 mennessä.

Pro gradu -tutkielmassani selvitin rajoittaako liukoinen eli välittömästi kasviplanktonin käytössä oleva typpi tai fosfori kasviplanktonin kasvua. Kasvatuskokeet tehtiin Lammin biologisella tutkimusasemalla vuosina 2016-2017 viidesti, jotta vuodenaikaisvaihtelut saatiin selville. Näytteenottopaikkojakin oli viisi: jokimaisella Vanajan reitillä Aulangon rautatiesilta, Kirstulansalmi ja Mierolansalmi, sekä Vanajaveden järviosuudella Ruskeenkärki ja Sääksmäki.

Jokimaisen osuuden ja järviosuuden vesissä oli
jopa silminnähtäviä eroja.

Kaikilla näytteenottopisteillä kasviplanktonin kasvu oli ympäri vuoden pääosin fosforirajoitteista, kuten suomalaisissa sisävesissä yleensäkin. Lievää typpirajoitteisuutta oli kuitenkin havaittavissa elokuussa Vanajan reitillä Aulangon alueella. Muilla pisteillä kasviplankton oli kesän aikana ottanut molemmat tutkimani ravinteet niin tehokkaasti käyttöönsä, että elokuussa sekä liukoisen typen että fosforin saatavuus rajoitti kasviplanktonin kasvua. Ylimääräiseen leväkasvuun tarvittaisiin siten molempia ravinteita samanaikaisesti. Kokeideni perusteella Sääksmäen järvipisteellä typen ja fosforin yhteisrajoitteisuus alkoi jo heinäkuussa.

Kasvatuskoe käynnissä. Kasvatushuoneen lämpötila 

ja valaistus säädettiin vallitsevia luonnonoloja mukaillen.

Veden virtaussuuntaan nähden kahden ensimmäisen näytteenottopisteen välissä olevan Paroisten jätevedenpuhdistamon vaikutus Vanajan reitin ravinnepitoisuuksiin oli vähäinen, ja pienenee entisestään, kun puhdistamolle rakennetaan uusi jäteveden käsittely-yksikkö lähivuosien aikana. Erityisesti puhdistamolta tuleva pistemäinen typpikuormitus vähenee, mikä on askel kohti Vanajaveden parempaa ekologista tilaa. Vesistöä ympäröivän alueen peltovaltaisuus puolestaan näkyi mm. veden ravinnepitoisuuden nousuna lumiensulamisen aikana. Peltojen rehevöittävää vaikutusta vesistöön on mahdollista säädellä mm. pitämällä lannoitusmäärät maltillisina. Jotta Vanajaveden ja Vanajaveden reitin ekologinen tila saadaan hyväksi, on tulevaisuudessa sekä haja- että pistekuormitusta vähennettävä edelleen. Onneksi ravinnepäästöjen hillitsemiseksi ja vesistöjen kunnostamiseksi on olemassa monia erilaisia lähestymistapoja ja uusia menetelmiä kehitellään jatkuvasti.

Henna Raitanen

Tikkojen kolojen ja kolopuiden hyöty metsäluonnon monimuotoisuudelle

Tikat ovat metsäekosysteemin avainlajeja erityisesti boreaalisilla alueilla, joilla pääosa metsien koloista on niiden tekemiä. Tikat kovertavat pesäkoloja, joita monet muut lintu- ja nisäkäslajit sekä erilaiset selkärangattomat käyttävät myöhemmin. Tikkojen kolot ovat myös monien metsän sieni-, jäkälä- ja sammallajien elinpaikkoja. Huolimatta tikankolojen keskeisestä asemasta pohjoisissa metsäekosysteemeissä, kolojen määriä, ominaisuuksia sekä kolopuiden säilymistä on tutkittu tähän asti sangen vähän.

Olen seurannut tikkojen kolopuita yli 30 vuoden ajan Lammin seudulla osana metsälinnuston ekologian tutkimusta. Kolotutkimus on keskittynyt Evolle noin 170 neliökilometrin metsävaltaiselle alueelle. Vuotuinen maastokausi kestää tyypillisesti helmi-maaliskuun vaihteesta heinäkuun puoleenväliin. Kevään ja kesän säät vaihtelevat, ja maastotöissä olen pyrkinyt hyödyntämään mahdollisimman hyvin tyynten ja heikkotuulisten päivien koko valoisan ajan. Parasta maastokaudessa on liikkuminen Evon erämaisissa metsissä ja päästä seuraamaan kevään ja kesän etenemistä ”paikan päällä”.

Keväällä tavoitteena on kartoittaa tutkimusalueen tikkareviirit sekä paikantaa todennäköisimmät pesimäpaikat ja etsiä mahdolliset uudet pesäkolot. Pesäpuista ja -koloista sekä metsäympäristöstä mitataan maastossa erilaisia ominaisuuksia, kuten metsän ikä, metsätyyppi, pesäpuun laji, koko ja kunto sekä koloaukon korkeus ja ilmansuunta. Kolopuiden tiedot sijanteineen tallennetaan paikkatietojärjestelmään, jossa niitä voidaan tarkastella yhdessä mm. erilaisen satelliitti-, ilmakuva- ja karttatiedon kanssa. Myös vanhat kolopuut käydään tarkastamassa maastokauden aikana, ja niiden käyttöä seurataan vuodesta toiseen niin kauan kuin kolot ovat vielä käyttökelpoisia.

Tutkimuksen tuloksia on julkaistu toistaiseksi pohjan- ja pikkutikan pesäpuiden ja -kolojen ominaisuuksista sekä niiden säilymisestä ja käytöstä kolojen eliniän ajan. Näiden lajien, sekä myös muiden tikkalajien vielä julkaisemattomien tietojen perusteella kolopuut ja niiden yksittäiset kolot säilyvät usein ulkoisesti käyttökelpoisina jopa kymmeniä vuosia, mutta muut kololintulajit, mukaan lukien eri tikkalajit, käyttävät niitä pääosin vain kolon ensimmäisten vuosien aikana. Pääsyynä hyvin vanhojen kolojen vähäiseen käyttöön lienee kolojen fysikaalisten ominaisuuksien, kuten lämmöneristyskyvyn ja suojaavuuden heikkeneminen niiden ikääntyessä. Kolopuiden ja kolojen ominaisuudet kuitenkin vaihtelevat puulajin ja puun kunnon mukaan; lahoavissa lehtipuissa sijaitsevat kolot säilyvät yleensä selvästi lyhemmän aikaa kuin havupuiden kolot. Toisaalta suurissa elävissä haavoissa ja keloutuvissa männyissä kolot säilyvät pitkään, ja tällaisia vanhoja koloja myös käytetään keskimääräistä enemmän ja pidempään.

Tikkojen sekä omia koloja kovertavien hömö- ja töyhtötiaisen kolot ovat yleensä kuolleissa, huonokuntoisissa tai jollain tavoin vaurioituneissa puissa. Varsin usein samassa kolopuussa on useampia, eri lajin kovertamia koloja. Kolojen määrä on selvästi suurempi luonnontilaisen kaltaisilla metsäalueilla kuin talousmetsissä. Sekä kololintujen että muiden koloja käyttävien eliöiden kannalta olisikin tärkeää, että mahdollisimman moni nykyinen kolopuu ja muilta ominaisuuksiltaan samantyyppinen mahdollinen tuleva kolopuu voitaisiin säästää metsänhoitotoimissa.

Kolotutkimus ja koko Lammin seudun pitkäaikainen metsälintututkimus on viimeisen kymmenen vuoden aikana toteutettu pääosin omalla rahoituksella. Tutkimuksen jatkosta on päätetty aina vuosi kerrallaan, ja Lammin biologisen aseman Ympäristötutkimuksen Säätiön apuraha vuonna 2018 oli tärkeä seurantojen keskeytymättömälle jatkumiselle.

FT Timo Pakkala on Itä-Suomen yliopiston spatiaalisen ekologian dosentti ja vuonna 2018 LBAYS apurahan saaja

Ravinto ja pesäpedot sorsien pulmana kosteikoilla

Minulle myönnettiin kesälle 2017 apuraha pro gradu -työhöni sorsien lisääntymiselinympäristövalinnasta. Tarkoituksenani oli perehtyä elinympäristötekijöiden vaikutukseen sorsiin pesintä- ja poikuevaiheessa. Tutkin voiko näiden kahden vaiheen välillä olla trade-off-tilanne, jossa sorsaemo joutuu valinnassaan suosimaan jompaakumpaa toisen kustannuksella. Erityisen mielenkiinnon kohteena tässä tutkimuksessa oli vieraslajipetojen, supikoiran ja minkin, merkitys sorsanpesien rosvoina.

Toteutin työni ohjaajani Sari Holopaisen kanssa kahdella tutkimusalueella: metsävaltaisella ja vesistöiltään karulla Evon retkeilyalueella sekä rehevällä maatalousvaltaisella Maaningalla. Evolla tutkimusta oli helppoa ja mielekästä tehdä Lammin biologiselta asemalta käsin. Tutkimuskosteikkoihimme kuului karuja järviä, majavalampia ja kausikosteikoita Evolla sekä reheviä järviä ja tulvikoita Maaningalla. Jokaisella kosteikolla laskimme kesän aikana sorsaparit ja poikueet, pyydystimme vesiselkärangattomia sekä teimme predaatiokokeen, jossa seurasimme riistakameralla keinotekoisia pesiä, joissa oli kasvatettujen sinisorsien munia. Näin saimme tietoa kosteikoiden sorsamääristä, sorsien ravinnon määrästä sekä pesiä uhkaavista pedoista ja pesien saalistusriskistä.

Tutkimuksemme ajoittuivat loppukeväästä keskikesään.  Jos hyttysiä ei lasketa, niin mikä voisikaan olla nautittavampaa kuin viettää tuota eloisinta vuodenaikaa kauniilla kosteikoilla mitä monipuolisimmissa luontoympäristöissä. Aivan täysin mutkattomasti aineiston keruu ei kuitenkaan sujunut. Kevätkesä 2017 oli hyvin kylmä, mikä näkyi niin sankan lumisateen viivästyttäminä sorsalaskentoina kuin jäätyvinä sorsanmuninakin. Ennen kaikkea huonot olosuhteet näkyivät sorsien onnettomana poikuetuottona. Evon ensimmäisessä poikuelaskennassa havaittiin poikueita vain kahdella järvellä.

Tarkemmat tulokset poikueiden osalta jäivät siis laihaksi, mutta sorsaparien esiintyminen jo osoitti, että selkärangattomilla oli positiivinen vaikutus sorsien esiintymiseen. Merkittävin vaikutus oli kuitenkin kosteikon ominaisuuksien sijaan alueella. Maaningan rehevissä ympäristöissä sekä pareja että poikueita oli merkittävästi enemmän. Pesien selviytymistodennäköisyys oli taas Maaningalla pienempi, johtuen ennen kaikkea maatalousympäristössä viihtyvien varislintujen runsaudesta. Harakka olikin tutkimuksen yleisin pesiä ryöväävä laji. Tulokset kertovat, että alueiden välillä on trade-off-tilanne: sorsat suosivat reheviä ruokailualueita, suuremmasta pesänmenetysriskistä huolimatta. Tämä näkyy myös sorsien poikuetuotossa, sillä vaikka poikueiden lukumäärä oli Maaningalla suurempi, Evolla suurempi osuus pareista onnistui saamaan poikueen vesille. Vieraslajien merkityksestä taas kertoo se, että melkein kolmasosa kaikista ryövätyistä pesistä tuli supikoiran ryöväämäksi. Minkki oli tutkimuksessamme vastuussa vain yhden pesän tuhosta.

Sorsapopulaatiot – erityisesti juuri rehevillä vesillä – ovat taantuneet Suomessa voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja tämän tutkimuksen avulla voimme ymmärtää enemmän sorsien lisääntymiselinympäristöjen merkityksestä ja niihin liittyvistä ongelmista. Tästä iso kiitos kuuluu myös tälle säätiölle, joka rahoituksellaan mahdollisti tutkimukseni toteutusta.

Elmo Miettinen on vuonna 2017 LBAYS apurahan saaja

Variation in biomass and soil carbon stocks across Pääjärvi catchment area – a landscape ecology and GIS approach

Pääjärvi catchment and biomass
sample points

My professional duties and my MSc and PhD topics are all related to forest ecosystems, especially to forest ecology, forest monitoring and GIS as well. The title of my MSc Thesis was: “Variation in biomass and soil carbon stocks across Pääjärvi catchment area – a landscape ecology and GIS approach„ in which I studied the previously done “Processes controlling dissolved organic carbon fluxes in boreal catchments (PRO-DOC)” project in Lammi, and collected forest site attribute data about the area and made my research with new approach.

Pääjärvi catchment and biomass map
created with GIS

I used measured and online data as well meanwhile I created my own GIS maps connected to landscape ecological approach. I picked the most important landscape factors (elevation, slope, aspect, bedrock, soil, site type) and tested their correlation to each other and forest biomass and soil carbon stocks. As results I got that forest ecosystems are very complicated, each factor has impact on every other, but only site type had stronger relations to every factor, especially to tree and soil carbon stocks. Therefore, I felt that we need to study an area for longer period to be able to say precisely what happens in the landscape.

Effects of snow and wind breaks in Bukk mountains from July
 2017 using high-resolution Sentinel NDVI images.

For this reason, we need to develop monitoring systems, this is connected to my PhD topic: “Usage of time-series of satellite images in Hungarian Forest Monitoring”. By the usage of modern technologies, we can monitor constantly the changes of Earth’s state with satellite based remote sensing. Due to the high importance of forest monitoring on vast areas (2 million hectares in Hungary), the satellite technologies became real supporters or alternatives of ground-based monitoring systems by providing data regularly, geographically explicitly and freely. Good example of these in Hungary the Remote-sensing based Forest Health Monitoring System (shortly ‘TEMRE’ in Hungarian; URL: ) of Hungarian Forest Research Institute, which complements well the ground-based monitoring system running by the Institute and the NFCSO. Forestry Department for decades.

In TEMRE the downloading, filtering and presentation of freely available, moderate resolution satellite images happens automatically by algorithms. On the forest maps updated in every 16 days during the vegetation season, it is possible to monitor the photosynthetic activity and health of forests on the website (see NDVI image above). With this system we managed to show the effects of forest damages: ice-breaks, insect gradations, we created supplementary layers in the system such as tree species (oak, beech, spruce, etc.) and site conditions (soil, hydrology, aspect, slope, etc.) to visualize the attributes of the affected area.

In favor of optimization of developments, we endeavor to establish international connections with Finnish, Swedish, American, Canadian or Russian experts where forest areas are even bigger than in Hungary, and satellite-based monitoring is even more suggested.

Tamás Molnár is a research fellow of Hungarian Forest Research Institute and PhD student at the University of Sopron and a 2016 LBAYS grant recipient

Ympäristölounas: Kestävä ruoka = hyvinvointia, kiertotaloutta ja vastuullisuutta

”Kaikki mikä voi mennä pieleen menee pieleen”, totesi Sirpa Pietikäinen avauspuheenvuorossaan. Aiheena on kestävä ruoka. Pietikäinen sanoo, että ongelmat ovat rakenteelliset, eri alojen intressit menevät ristiin, ja näin ollen kestävää ruokaa on hankalempi tuottaa. Minun näkökulmastani ei vaikuta lupaavalta se, että asiat menevät pieleen jo nyt. Minun pitäisi asua täällä vielä tulevaisuudessa seurausten kanssa. Pietikäinen vannoi kolmen kohdan nimeen, ”laatua, luomua, läheltä”, maalaillessaan näkemystään kestävyydestä ruoan yhteydessä. Samalla hän korosti yksittäisen kansalaisen tekemiä valintoja ja niiden vaikutuksia ja vastuullisuutta.

Toivoa antoi Päivi Rönnin puheenvuoro, jossa hän kertoi hämäläisen ruoantuottajan vaikutuksista ympäristöön ja koko maapalloon. Rönni kyseenalaisti EU:n ratkaisuja ja totesi, että EU:n päättämällä linjalla on isot vaikutukset vähintään Euroopan alueen kestävään maatalouteen ja ruokaturvaan. EU:n päätöksenteossa on monta sorvaajaa, ja voi olla, että taloudellinen näkökulma ruokapolitiikassa ajaa ohitse käytännöllisen tai kestävän katsontatavan. Rönni esitti pari tulevaisuuden skenaariota siitä, mihin suuntaan suomalainen maatalous saattaisi mennä. Yksi suunta voisi olla, että tulevaisuudessa Suomessa pelloilla ei tuoteta enää ruokaa vaan energiaa, esimerkiksi biopolttoaineisiin käytettävää materiaalia. Tämänhetkinen taloudellinen tilanne huolestuttaa viljelijää, ja Rönni toi sen esiin sekä totesi lisäksi, että alkutuotannon rapautumisella on vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Kuvittele Suomi ilman alkutuotantoa. Minä en pysty. Vaikutukset maisemaan olisivat näkyvillä nopeasti, mutta millaiset vaikutukset sillä olisi talouteen ja ruokailutottumuksiin, kun ruoka jouduttaisiin tuomaan muualta.

Kiinnitätkö huomiotasi omien kulutustottumuksiesi sivuvirtoihin? Onko kulutettavien hyödykkeiden elinkaari mietitty tarkasti alusta loppuun? Näitä ajatuksia tuli mieleeni, kun Luken professori Sirpa Kurppa kertoi lineaaritalouden ongelmista, Suomen maaperästä ja sen kunnosta sekä tulevaisuuteen katsovista ravitsemussuosituksista. Tällä hetkellä EU-tasolla käytävään keskusteluun hiilensidonnasta toi Kurppa positiivisia uutisia, koska ruoantuotannolla voidaan jopa parantaa hiilen kiertoa. Kurppa kannatti vahvempaa ohjausta kohti kiertotaloutta, jotta päästäisiin eroon hukkaan menevistä sivuvirroista, joita tällä hetkellä lineaaritaloudessa syntyy. Sivuvirroista aiheutuu ylimääräisiä tappioita ja ravinneköyhtymistä pelloilla, mitkä olisivat vähennettävissä kiertotaloudella. Päätöksenteko ja nykyiset järjestelmät saivat myös pientä noottia Kurpalta. Hän totesi, että bio- ja kiertotalouteen liittyvät ristikkäin menevät. 

Heinäsirkoissa voi olla ratkaisu ruokapulmaan, uskoo EntoCuben toimitusjohtaja Perttu Karjalainen. Hän valisti yleisöä käytännön hyönteistuotannosta ja hyönteisien käytöstä ravinnoksi. "Sirkoista on haastajaksi tavalliselle lihantuotannolle, kaiken lisäksi se on kannattavaa", Karjalainen vakuutti. Suomella on hyvä asema Euroopassa lähteä kehittämään hyönteistentuotantoa, koska lainsäädäntö antaa myöden ja markkinoita löytyy. Puhetta oli myös kasvatettujen sirkkojen hyvinvoinnista, ja siitä mitä sen pitäisi pitää sisällään. Ilmaan lensi myös ajatus sirkkojen kantakirjasta, joka oli aluksi mielestäni melko hassu idea. Toisaalta hetken mietittyä on kantakirjassa sellaisia hyviä puolia kuin sirkkapopulaatioiden monimuotoisuuden säilyttäminen, joka omalta osaltaan lisää ekologisuutta sekä ekosysteemien säilymistä toimivina.

Jos kaikki on menossa pieleen, on toimiin ryhdyttävä ja päästävä kohti fossiilitalouden jälkeistä aikaa, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi, ja kaikille varmistettaisiin ruoka sekä turvallinen elinympäristö. Ihminen on riippuvainen luonnon tuottamista ekosysteemipalveluista. Kiinnittämällä huomiota niiden palautuvuuteen voidaan jatkossa turvata ihmisten hyvinvointia. Se mitä tuli opittua on, että suuria päätöksiä tarvitaan, ja pienet valinnat johtavat suuriin valintoihin, esimerkiksi ruokakaupassa. Koska syömme päivittäin ja ilman ruokaa ei voi kukaan elää, voidaan pienten valintojen tekeminen aloittaa vaikka lautaselta. Kestävästi tuotettu ruoka on mielestäni kotimaista, koska sen tuotantoketjua ja vastuullisuutta on valvottu alusta loppuun. Se tuo myös hyvinvointia, sekä tuottajalle tuotantoketjuineen, että kuluttajalle. Ajattelen, että kiertotalouden hyödyt todetaan pian, joten sekään ei häämöttäisi enää kaukana tulevaisuudessa. Nautitaan kestävästä ruoasta, nautitaan huomisesta! 

Kaisa Hämäläinen, Lahden yhteiskoulun lukion yhteiskunta- ja talouslinja

Kestävää kalastusta!

Vanajanselkä on antanut aina paljon kalaa ja Tyrväntö tunnettiin jo ammoin varsinaisena kalastuspitäjänä.  Nykyäänkin järvestä saa elantonsa moni ammattikalastaja ja sen vesistä tavoittelevat suuria kuhasaaliita myös monet virkistyskalastajat. Viime vuosina Vanajanselällä kalastuspaine on omakohtaisten kokemusteni mukaan jo ylittänyt kestävän kalastuksen rajat. Olen seitsemän vuoden ajan käynyt yhteistyökumppanin kanssa tarkastamassa verkkolupia ja verkkojen merkitsemistä Vanajanselällä ja verkkomäärät varsinkin talvikalastuksessa ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti muutaman viimeisen vuoden aikana. Lähes kaikki syvänteet ovat täynnä korkeita kilometrinkin pituisia jatoja koko talven. Alkukesästä katosivat verkot sitten kokonaan ja syykin selvisi kalastajia haastateltuani, tyhjää saa pyytämättäkin. Myös virkistyskalastajat saivat lähinnä kokemusta kuluvana kesänä ja loppukesään mennessä olivat sekä jigaajat että uistelijat kaikonneet järveltä. Itse tein neljä kalareissua selälle ja yhtään kuhaa ei veneeseen noussut. Myös petoahventen lukumäärä puolittui edelliskesästä.

Vanajanselällä on muutamana vuonna pidättäydytty kuhan poikasistutuksista ja Kuhanselän alue on nyt rauhoitettu kaikelta kalastukselta 15.5.-15.6. välisenä aikana luontaisen poikastuotannon turvaamiseksi. Rauhoitus on varmasti edistysaskel kohti kestävää kalavesien hoitoa mutta ei ratkaise vielä liikakalastuksesta koituvia ongelmia. Tarvitaan kalastuksen säätelyä ja tässä avainasemassa ovat kalavesien omistajat, yleensä vesiosakaskunnat.

Lammin biologisen aseman Ympäristötutkimuksen Säätiön ympäristölounas tarjosi tänä vuonna maukkaan lounaan lisäksi painavaa tutkimustietoa eri tavoin säädellyn kalastuksen vaikutuksista kalakantaan ja muuhun ravintoverkkoon. KESKALA –hankkeen johtaja, professori Hannu Lehtonen sekä tutkija Mikko Olin tarkastelivat Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa –hankkeen keskeisiä tuloksia ja Hannu valotti liikakalastuksen vaikutuksia globaalisti.

KESKALA –hankkeen tuloksia voidaan varmasti hyödyntää myös Vanajanselän kaltaisissa ylikalastetuissa järvissä tilanteen korjaamiseksi. Hankkeessa päätavoitteena oli tutkia miten eri tavoin kohdennettu kalastus vaikuttaa paitsi kalakantaan myös muuhun ravintoverkkoon. Kohdelajeina olivat hauki, ahven sekä kuha ja kohdejärvinä Katumajärvi, Pääjärvi ja Evon alueen tutkimusjärvet. Tutkimuksesta vastasi Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitos yhteistyössä RKTL/Luken, osakaskuntien ja suojeluyhdistysten kanssa ja päärahoittajana oli Bergsrådet Bror Serlachius Stiftelse.

1. Keskeinen tulos oli, että emokalan koko vaikuttaa positiivisesti jälkeläisten määrään ja laatuun  -> isojen yksilöiden säästäminen edesauttaa kannan luontaista lisääntymistä ja jälkeläisten laadun säilymistä.
2. Alamitalla säädelty voimakas kalastus vähentää nopeasti isojen yksilöiden määrää ja kannan lisääntymispotentiaalia -> Välimitta säilyttää laadukkaat kutijat ja suuren petokalabiomassan.
3. Naarasahventen kasvu heikkenee selvästi epäedullisten ympäristömuutosten seurauksena -> ilmastonmuutoksen edetessä isoja yksilöitä tulee erityisesti varjella.
4. Kalastuksen vaikutukset siirtyvät laajalti muuhun eliöyhteisöön -> ekosysteemipohjainen säätely ja varovaisuusperiaate.

Hannu Lehtosen ”miksi maailman kalastus ei ole kestävää” –esityksen toimenpiteiden lista tilanteen korjaamiseksi on alla ja hyvin sovellettavissa myös Suomen sisävesille;

1. Pyyntitehon voimakas vähentäminen
2. Saaliin kokoon ja lajiin kohdistuvan valikoivuuden lisääminen, vähemmän sivusaalista
3. Sopimukset saaliiden jaosta eri maiden ja kalastajaryhmien välillä kestävän periaatteen mukaisina
4. Tutkimuksen luotettavuuden parantaminen
5. Vesien ja valuma-alueiden hyvästä tilasta huolehtiminen
6. Suojeltujen merialueiden laajentaminen (nykyisin noin 3 % merien pinta-alasta on suojeltu)

Kestävä vastuullinen kalastus on varmasti niin vesialueiden omistajien kuin ammatti- ja virkistyskalastajienkin tavoite. Sen saavuttamiseksi tarvitaan juuri tällaista laadukasta tutkimusta ja vastuullista pyyntiä sekä luonnon kunnioittamista kaikilta vesillä liikkujilta.

Mika Soramäki

projektipäällikkö, vapaa-ajankalastaja

Hamk/Vanajavesikeskus