Ravinto ja pesäpedot sorsien pulmana kosteikoilla

Minulle myönnettiin kesälle 2017 apuraha pro gradu -työhöni sorsien lisääntymiselinympäristövalinnasta. Tarkoituksenani oli perehtyä elinympäristötekijöiden vaikutukseen sorsiin pesintä- ja poikuevaiheessa. Tutkin voiko näiden kahden vaiheen välillä olla trade-off-tilanne, jossa sorsaemo joutuu valinnassaan suosimaan jompaakumpaa toisen kustannuksella. Erityisen mielenkiinnon kohteena tässä tutkimuksessa oli vieraslajipetojen, supikoiran ja minkin, merkitys sorsanpesien rosvoina.

Toteutin työni ohjaajani Sari Holopaisen kanssa kahdella tutkimusalueella: metsävaltaisella ja vesistöiltään karulla Evon retkeilyalueella sekä rehevällä maatalousvaltaisella Maaningalla. Evolla tutkimusta oli helppoa ja mielekästä tehdä Lammin biologiselta asemalta käsin. Tutkimuskosteikkoihimme kuului karuja järviä, majavalampia ja kausikosteikoita Evolla sekä reheviä järviä ja tulvikoita Maaningalla. Jokaisella kosteikolla laskimme kesän aikana sorsaparit ja poikueet, pyydystimme vesiselkärangattomia sekä teimme predaatiokokeen, jossa seurasimme riistakameralla keinotekoisia pesiä, joissa oli kasvatettujen sinisorsien munia. Näin saimme tietoa kosteikoiden sorsamääristä, sorsien ravinnon määrästä sekä pesiä uhkaavista pedoista ja pesien saalistusriskistä.

Tutkimuksemme ajoittuivat loppukeväästä keskikesään.  Jos hyttysiä ei lasketa, niin mikä voisikaan olla nautittavampaa kuin viettää tuota eloisinta vuodenaikaa kauniilla kosteikoilla mitä monipuolisimmissa luontoympäristöissä. Aivan täysin mutkattomasti aineiston keruu ei kuitenkaan sujunut. Kevätkesä 2017 oli hyvin kylmä, mikä näkyi niin sankan lumisateen viivästyttäminä sorsalaskentoina kuin jäätyvinä sorsanmuninakin. Ennen kaikkea huonot olosuhteet näkyivät sorsien onnettomana poikuetuottona. Evon ensimmäisessä poikuelaskennassa havaittiin poikueita vain kahdella järvellä.

Tarkemmat tulokset poikueiden osalta jäivät siis laihaksi, mutta sorsaparien esiintyminen jo osoitti, että selkärangattomilla oli positiivinen vaikutus sorsien esiintymiseen. Merkittävin vaikutus oli kuitenkin kosteikon ominaisuuksien sijaan alueella. Maaningan rehevissä ympäristöissä sekä pareja että poikueita oli merkittävästi enemmän. Pesien selviytymistodennäköisyys oli taas Maaningalla pienempi, johtuen ennen kaikkea maatalousympäristössä viihtyvien varislintujen runsaudesta. Harakka olikin tutkimuksen yleisin pesiä ryöväävä laji. Tulokset kertovat, että alueiden välillä on trade-off-tilanne: sorsat suosivat reheviä ruokailualueita, suuremmasta pesänmenetysriskistä huolimatta. Tämä näkyy myös sorsien poikuetuotossa, sillä vaikka poikueiden lukumäärä oli Maaningalla suurempi, Evolla suurempi osuus pareista onnistui saamaan poikueen vesille. Vieraslajien merkityksestä taas kertoo se, että melkein kolmasosa kaikista ryövätyistä pesistä tuli supikoiran ryöväämäksi. Minkki oli tutkimuksessamme vastuussa vain yhden pesän tuhosta.

Sorsapopulaatiot – erityisesti juuri rehevillä vesillä – ovat taantuneet Suomessa voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja tämän tutkimuksen avulla voimme ymmärtää enemmän sorsien lisääntymiselinympäristöjen merkityksestä ja niihin liittyvistä ongelmista. Tästä iso kiitos kuuluu myös tälle säätiölle, joka rahoituksellaan mahdollisti tutkimukseni toteutusta.

Elmo Miettinen on vuonna 2017 LBAYS apurahan saaja

Variation in biomass and soil carbon stocks across Pääjärvi catchment area – a landscape ecology and GIS approach

Pääjärvi catchment and biomass
sample points

My professional duties and my MSc and PhD topics are all related to forest ecosystems, especially to forest ecology, forest monitoring and GIS as well. The title of my MSc Thesis was: “Variation in biomass and soil carbon stocks across Pääjärvi catchment area – a landscape ecology and GIS approach„ in which I studied the previously done “Processes controlling dissolved organic carbon fluxes in boreal catchments (PRO-DOC)” project in Lammi, and collected forest site attribute data about the area and made my research with new approach.

Pääjärvi catchment and biomass map
created with GIS

I used measured and online data as well meanwhile I created my own GIS maps connected to landscape ecological approach. I picked the most important landscape factors (elevation, slope, aspect, bedrock, soil, site type) and tested their correlation to each other and forest biomass and soil carbon stocks. As results I got that forest ecosystems are very complicated, each factor has impact on every other, but only site type had stronger relations to every factor, especially to tree and soil carbon stocks. Therefore, I felt that we need to study an area for longer period to be able to say precisely what happens in the landscape.

Effects of snow and wind breaks in Bukk mountains from July
 2017 using high-resolution Sentinel NDVI images.

For this reason, we need to develop monitoring systems, this is connected to my PhD topic: “Usage of time-series of satellite images in Hungarian Forest Monitoring”. By the usage of modern technologies, we can monitor constantly the changes of Earth’s state with satellite based remote sensing. Due to the high importance of forest monitoring on vast areas (2 million hectares in Hungary), the satellite technologies became real supporters or alternatives of ground-based monitoring systems by providing data regularly, geographically explicitly and freely. Good example of these in Hungary the Remote-sensing based Forest Health Monitoring System (shortly ‘TEMRE’ in Hungarian; URL: ) of Hungarian Forest Research Institute, which complements well the ground-based monitoring system running by the Institute and the NFCSO. Forestry Department for decades.

In TEMRE the downloading, filtering and presentation of freely available, moderate resolution satellite images happens automatically by algorithms. On the forest maps updated in every 16 days during the vegetation season, it is possible to monitor the photosynthetic activity and health of forests on the website (see NDVI image above). With this system we managed to show the effects of forest damages: ice-breaks, insect gradations, we created supplementary layers in the system such as tree species (oak, beech, spruce, etc.) and site conditions (soil, hydrology, aspect, slope, etc.) to visualize the attributes of the affected area.

In favor of optimization of developments, we endeavor to establish international connections with Finnish, Swedish, American, Canadian or Russian experts where forest areas are even bigger than in Hungary, and satellite-based monitoring is even more suggested.

Tamás Molnár is a research fellow of Hungarian Forest Research Institute and PhD student at the University of Sopron and a 2016 LBAYS grant recipient

Ympäristölounas: Kestävä ruoka = hyvinvointia, kiertotaloutta ja vastuullisuutta

”Kaikki mikä voi mennä pieleen menee pieleen”, totesi Sirpa Pietikäinen avauspuheenvuorossaan. Aiheena on kestävä ruoka. Pietikäinen sanoo, että ongelmat ovat rakenteelliset, eri alojen intressit menevät ristiin, ja näin ollen kestävää ruokaa on hankalempi tuottaa. Minun näkökulmastani ei vaikuta lupaavalta se, että asiat menevät pieleen jo nyt. Minun pitäisi asua täällä vielä tulevaisuudessa seurausten kanssa. Pietikäinen vannoi kolmen kohdan nimeen, ”laatua, luomua, läheltä”, maalaillessaan näkemystään kestävyydestä ruoan yhteydessä. Samalla hän korosti yksittäisen kansalaisen tekemiä valintoja ja niiden vaikutuksia ja vastuullisuutta.

Toivoa antoi Päivi Rönnin puheenvuoro, jossa hän kertoi hämäläisen ruoantuottajan vaikutuksista ympäristöön ja koko maapalloon. Rönni kyseenalaisti EU:n ratkaisuja ja totesi, että EU:n päättämällä linjalla on isot vaikutukset vähintään Euroopan alueen kestävään maatalouteen ja ruokaturvaan. EU:n päätöksenteossa on monta sorvaajaa, ja voi olla, että taloudellinen näkökulma ruokapolitiikassa ajaa ohitse käytännöllisen tai kestävän katsontatavan. Rönni esitti pari tulevaisuuden skenaariota siitä, mihin suuntaan suomalainen maatalous saattaisi mennä. Yksi suunta voisi olla, että tulevaisuudessa Suomessa pelloilla ei tuoteta enää ruokaa vaan energiaa, esimerkiksi biopolttoaineisiin käytettävää materiaalia. Tämänhetkinen taloudellinen tilanne huolestuttaa viljelijää, ja Rönni toi sen esiin sekä totesi lisäksi, että alkutuotannon rapautumisella on vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Kuvittele Suomi ilman alkutuotantoa. Minä en pysty. Vaikutukset maisemaan olisivat näkyvillä nopeasti, mutta millaiset vaikutukset sillä olisi talouteen ja ruokailutottumuksiin, kun ruoka jouduttaisiin tuomaan muualta.

Kiinnitätkö huomiotasi omien kulutustottumuksiesi sivuvirtoihin? Onko kulutettavien hyödykkeiden elinkaari mietitty tarkasti alusta loppuun? Näitä ajatuksia tuli mieleeni, kun Luken professori Sirpa Kurppa kertoi lineaaritalouden ongelmista, Suomen maaperästä ja sen kunnosta sekä tulevaisuuteen katsovista ravitsemussuosituksista. Tällä hetkellä EU-tasolla käytävään keskusteluun hiilensidonnasta toi Kurppa positiivisia uutisia, koska ruoantuotannolla voidaan jopa parantaa hiilen kiertoa. Kurppa kannatti vahvempaa ohjausta kohti kiertotaloutta, jotta päästäisiin eroon hukkaan menevistä sivuvirroista, joita tällä hetkellä lineaaritaloudessa syntyy. Sivuvirroista aiheutuu ylimääräisiä tappioita ja ravinneköyhtymistä pelloilla, mitkä olisivat vähennettävissä kiertotaloudella. Päätöksenteko ja nykyiset järjestelmät saivat myös pientä noottia Kurpalta. Hän totesi, että bio- ja kiertotalouteen liittyvät ristikkäin menevät. 

Heinäsirkoissa voi olla ratkaisu ruokapulmaan, uskoo EntoCuben toimitusjohtaja Perttu Karjalainen. Hän valisti yleisöä käytännön hyönteistuotannosta ja hyönteisien käytöstä ravinnoksi. "Sirkoista on haastajaksi tavalliselle lihantuotannolle, kaiken lisäksi se on kannattavaa", Karjalainen vakuutti. Suomella on hyvä asema Euroopassa lähteä kehittämään hyönteistentuotantoa, koska lainsäädäntö antaa myöden ja markkinoita löytyy. Puhetta oli myös kasvatettujen sirkkojen hyvinvoinnista, ja siitä mitä sen pitäisi pitää sisällään. Ilmaan lensi myös ajatus sirkkojen kantakirjasta, joka oli aluksi mielestäni melko hassu idea. Toisaalta hetken mietittyä on kantakirjassa sellaisia hyviä puolia kuin sirkkapopulaatioiden monimuotoisuuden säilyttäminen, joka omalta osaltaan lisää ekologisuutta sekä ekosysteemien säilymistä toimivina.

Jos kaikki on menossa pieleen, on toimiin ryhdyttävä ja päästävä kohti fossiilitalouden jälkeistä aikaa, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi, ja kaikille varmistettaisiin ruoka sekä turvallinen elinympäristö. Ihminen on riippuvainen luonnon tuottamista ekosysteemipalveluista. Kiinnittämällä huomiota niiden palautuvuuteen voidaan jatkossa turvata ihmisten hyvinvointia. Se mitä tuli opittua on, että suuria päätöksiä tarvitaan, ja pienet valinnat johtavat suuriin valintoihin, esimerkiksi ruokakaupassa. Koska syömme päivittäin ja ilman ruokaa ei voi kukaan elää, voidaan pienten valintojen tekeminen aloittaa vaikka lautaselta. Kestävästi tuotettu ruoka on mielestäni kotimaista, koska sen tuotantoketjua ja vastuullisuutta on valvottu alusta loppuun. Se tuo myös hyvinvointia, sekä tuottajalle tuotantoketjuineen, että kuluttajalle. Ajattelen, että kiertotalouden hyödyt todetaan pian, joten sekään ei häämöttäisi enää kaukana tulevaisuudessa. Nautitaan kestävästä ruoasta, nautitaan huomisesta! 

Kaisa Hämäläinen, Lahden yhteiskoulun lukion yhteiskunta- ja talouslinja