”Kaikki
mikä voi mennä pieleen menee pieleen”, totesi Sirpa Pietikäinen
avauspuheenvuorossaan. Aiheena on kestävä ruoka. Pietikäinen sanoo, että
ongelmat ovat rakenteelliset, eri alojen intressit menevät ristiin, ja näin
ollen kestävää ruokaa on hankalempi tuottaa. Minun näkökulmastani ei vaikuta
lupaavalta se, että asiat menevät pieleen jo nyt. Minun pitäisi asua täällä
vielä tulevaisuudessa seurausten kanssa. Pietikäinen vannoi kolmen kohdan
nimeen, ”laatua, luomua, läheltä”,
maalaillessaan näkemystään kestävyydestä ruoan yhteydessä. Samalla hän korosti
yksittäisen kansalaisen tekemiä valintoja ja niiden vaikutuksia ja vastuullisuutta.
Toivoa
antoi Päivi Rönnin puheenvuoro, jossa hän kertoi hämäläisen ruoantuottajan
vaikutuksista ympäristöön ja koko maapalloon. Rönni kyseenalaisti EU:n
ratkaisuja ja totesi, että EU:n päättämällä linjalla on isot vaikutukset
vähintään Euroopan alueen kestävään maatalouteen ja ruokaturvaan. EU:n
päätöksenteossa on monta sorvaajaa, ja voi olla, että taloudellinen näkökulma
ruokapolitiikassa ajaa ohitse käytännöllisen tai kestävän katsontatavan. Rönni
esitti pari tulevaisuuden skenaariota siitä, mihin suuntaan suomalainen
maatalous saattaisi mennä. Yksi suunta voisi olla, että tulevaisuudessa
Suomessa pelloilla ei tuoteta enää ruokaa vaan energiaa, esimerkiksi
biopolttoaineisiin käytettävää materiaalia. Tämänhetkinen taloudellinen tilanne
huolestuttaa viljelijää, ja Rönni toi sen esiin sekä totesi lisäksi, että
alkutuotannon rapautumisella on vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Kuvittele Suomi
ilman alkutuotantoa. Minä en pysty. Vaikutukset maisemaan olisivat näkyvillä
nopeasti, mutta millaiset vaikutukset sillä olisi talouteen ja
ruokailutottumuksiin, kun ruoka jouduttaisiin tuomaan muualta.
Kiinnitätkö
huomiotasi omien kulutustottumuksiesi sivuvirtoihin? Onko kulutettavien
hyödykkeiden elinkaari mietitty tarkasti alusta loppuun? Näitä ajatuksia tuli
mieleeni, kun Luken professori Sirpa Kurppa kertoi lineaaritalouden ongelmista,
Suomen maaperästä ja sen kunnosta sekä tulevaisuuteen katsovista
ravitsemussuosituksista. Tällä hetkellä EU-tasolla käytävään keskusteluun
hiilensidonnasta toi Kurppa positiivisia uutisia, koska ruoantuotannolla
voidaan jopa parantaa hiilen kiertoa. Kurppa kannatti vahvempaa ohjausta kohti
kiertotaloutta, jotta päästäisiin eroon hukkaan menevistä sivuvirroista, joita
tällä hetkellä lineaaritaloudessa syntyy. Sivuvirroista aiheutuu ylimääräisiä
tappioita ja ravinneköyhtymistä pelloilla, mitkä olisivat vähennettävissä
kiertotaloudella. Päätöksenteko ja nykyiset järjestelmät saivat myös pientä
noottia Kurpalta. Hän totesi, että bio- ja kiertotalouteen liittyvät ristikkäin
menevät.
Heinäsirkoissa
voi olla ratkaisu ruokapulmaan, uskoo EntoCuben toimitusjohtaja Perttu
Karjalainen. Hän valisti yleisöä käytännön hyönteistuotannosta ja hyönteisien
käytöstä ravinnoksi. "Sirkoista on haastajaksi tavalliselle
lihantuotannolle, kaiken lisäksi se on kannattavaa", Karjalainen vakuutti.
Suomella on hyvä asema Euroopassa lähteä kehittämään hyönteistentuotantoa,
koska lainsäädäntö antaa myöden ja markkinoita löytyy. Puhetta oli myös
kasvatettujen sirkkojen hyvinvoinnista, ja siitä mitä sen pitäisi pitää
sisällään. Ilmaan lensi myös ajatus sirkkojen kantakirjasta, joka oli aluksi mielestäni
melko hassu idea. Toisaalta hetken mietittyä on kantakirjassa sellaisia hyviä
puolia kuin sirkkapopulaatioiden monimuotoisuuden säilyttäminen, joka omalta
osaltaan lisää ekologisuutta sekä ekosysteemien säilymistä toimivina.
Jos kaikki
on menossa pieleen, on toimiin ryhdyttävä ja päästävä kohti fossiilitalouden
jälkeistä aikaa, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi, ja kaikille varmistettaisiin
ruoka sekä turvallinen elinympäristö. Ihminen on riippuvainen luonnon
tuottamista ekosysteemipalveluista. Kiinnittämällä huomiota niiden
palautuvuuteen voidaan jatkossa turvata ihmisten hyvinvointia. Se mitä tuli
opittua on, että suuria päätöksiä tarvitaan, ja pienet valinnat johtavat
suuriin valintoihin, esimerkiksi ruokakaupassa. Koska syömme päivittäin ja
ilman ruokaa ei voi kukaan elää, voidaan pienten valintojen tekeminen aloittaa vaikka
lautaselta. Kestävästi tuotettu ruoka on mielestäni kotimaista, koska sen
tuotantoketjua ja vastuullisuutta on valvottu alusta loppuun. Se tuo myös
hyvinvointia, sekä tuottajalle tuotantoketjuineen, että kuluttajalle.
Ajattelen, että kiertotalouden hyödyt todetaan pian, joten sekään ei häämöttäisi
enää kaukana tulevaisuudessa. Nautitaan kestävästä ruoasta, nautitaan
huomisesta!
Kaisa Hämäläinen, Lahden yhteiskoulun lukion yhteiskunta- ja talouslinja
